Yhdessäohjautuvuus asiantuntijaorganisaatiossa

Abstract

Toimintaympäristön muutokset edellyttävät organisaatiolta muutoskykyä, joustavuutta ja nopeita päätöksiä, minkä johdosta yksilön itseohjautuvuudesta ja tiimien yhdessäohjautuvuudesta on muotoutunut keskeinen kilpailutekijä monella alalla. Yhdessäohjautuvuus on ajankohtainen aihe myös työn toimeksiantajaorganisaatiossa, missä käsite ja sitä tukevat toimintamallit on valittu yhdeksi strategiseksi painopistealueeksi.

Koska yhdessäohjautuvuutta on tutkittu suomalaisessa kirjallisuudessa vasta vähän, avattiin teoreettisessa viitekehyksessä ilmiötä siihen kytköksissä olevien käsitteiden, kuten tiimityön, itseohjautuvuuden, itsensä johtamisen, yhteisöohjautuvuuden sekä valmentavan ja ketterän johtamisen kautta. Jotta ilmiötä voitiin ymmärtää syvemmin, luotiin teoriakatsauksen pohjalta uusi malli, joka toimi pohjana työn empiiriselle osalle.

Tutkimuksen tavoitteena oli mallin pohjalta selvittää, miten yhdessäohjautuvuus ymmärretään kohdeorganisaatiossa sekä millaisia hyötyjä ja haasteita siinä nähdään toimihenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksen avulla kerättiin keinoja yhdessäohjautuvuuden syventämistä ja kehittämistä varten. Työstä rajattiin pois mallin ja kehitysehdotusten testaaminen sekä strategiaan liittyvä teoria. Työ toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla organisaatiossa eri asemissa työskenteleviä toimihenkilöitä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimusaineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustulosten mukaan yhdessäohjautuvuus oli keskeinen osa kohdeorganisaation tiimien toimintaa ja mukaili työn viitekehyksessä esiteltyä mallia. Uudet toimintamallit koettiin pääasiassa positiivisina ja työhyvinvointia parantavana. Yhdessäohjautuvuus oli tutkimuksen mukaan tuonut eniten muutoksia organisaation käytännön tekemiseen sekä johtamismalleihin. Positiivisten muutosten lisäksi haastatteluista nousi esiin useita haasteita ja kehityskohtia, jotka on syytä ottaa organisaatiossa tarkasteluun. Kehityskohdat koskivat yhdessäohjautuvuuden yleisiä toimintamalleja, tiimien työskentelyä sekä yksilöön kohdistuvia odotuksia ja palkitsemista. Myös kehitysprojektien läpinäkyvyyttä, toimihenkilöiden laaja-alaista osallistamista, palavereiden ja viestinnän tehostamista sekä ilmapiirin, kommunikaation ja palautekulttuurin kehittämistä korostettiin useassa haastattelussa. Esihenkilötyön osalta toivottiin tarpeettoman raportoinnin ja valvonnan minimointia, riittävän päätösvallan säilyttämistä sekä tarpeellisen koulutuksen ja tuen tarjoamista. Tutkimustuloksissa esitellyt kehityskohdat tullaan hyödyntämään kohdeorganisaatiossa yhdessäohjautuvuuden mukaisten toimintamallien ja tavoitteiden syventämisessä ja täten strategisten painopisteiden toteuttamisessa.