Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä Helsingin kaupungilla
Eloranta, Niina (2022)
Eloranta, Niina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111222528
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111222528
Tiivistelmä
Varhaiskasvatuksessa on ollut lähivuosina paljon muutoksia. Vuoden 2018 varhaiskasvatuslaki toi varhaiskasvatukseen uuden tehtävän, varhaiskasvatuksen sosionomin. Laissa todetaan, että sosionomin osaamista voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa erityisesti lasten ja perheiden palvelujärjestelmän tuntemuksen osalta. Opinnäytetyössäni olen selvittänyt, miten uusi tehtävä toteutuu Helsingin kaupungilla. Selvitykseni tarkoitus on kerätä tietoa siitä, miten varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimivat henkilöt ja heidän esihenkilönsä kokevat tehtävän toteutuvan tällä hetkellä, mitä haasteita ja onnistumisia he ovat kohdanneet ja miten he toivovat, että tehtävää kehitettäisiin jatkossa.
Opinnäytetyöni teoreettisena viitekehyksenä on varhaiskasvatuksen työidentiteettien muotoutumisen historia, moniammatillinen yhteistyö, sosiaalipedagoginen työote ja pedagoginen johtajuus. Olen lähestynyt aihetta laadullisen tutkimuksen menetelmin. Käytin aineiston keräämiseen sähköistä kyselyä, joka sisälsi avokysymyksiä. Kysely toteutettiin kahtena erillisenä versiona: yksi varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimiville ja toinen heidän esihenkilöilleen. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Kyselyiden perusteella sosionomin tehtävä on vasta muotoutumassa. Kaupungissa on monia erilaisia tapoja toteuttaa tehtävää. Tehtävässä toimivien vastauksissa korostui osallisuuden ja tasa-arvon edistäminen, antirasistinen työ sekä perheiden tukeminen. Vain osalla tehtävässä toimivista oli tehtävän vaatima pätevyys, mutta moni vastaaja oli kiinnostunut jatkokouluttautumaan tai oli jo muuntokoulutuksessa. Tulevaisuudessa työntekijät toivoivat lisää koulutusta sekä tehtävän selkiyttämistä. Esihenkilöiden vastauksissa kuvattiin lasten sekä perheiden sosiaalisten suhteiden ja osallisuuden tukemisen tarvetta sekä sosionomin mahdollisuutta vastata näihin tarpeisiin. Johtajien mukaan he tarvitsevat enemmän koulutusta tehtävän johtamiseen sekä yhteistä keskustelua. Uuden tehtävän veto- ja pitovoimatekijöinä esihenkilöt näkivät tehtävän selkiyttämisen sekä palkkauksen parantamisen.
Jatkokysymykseksi jää, miten sosiaalipedagoginen työote toteutuu varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä, mikäli tehtävässä toimivilla henkilöllä ei ole sosiaalipedagogiikkaan painottuvaa koulutusta. Jatkossa olisi tärkeää, että muuntokoulutusta on riittävästi tarjolla ja että Helsingin kaupunki järjestäisi työnantajana keskitettyä perehdytystä uuteen tehtävään sekä lisäisi johtamisen tukea.
Opinnäytetyöni teoreettisena viitekehyksenä on varhaiskasvatuksen työidentiteettien muotoutumisen historia, moniammatillinen yhteistyö, sosiaalipedagoginen työote ja pedagoginen johtajuus. Olen lähestynyt aihetta laadullisen tutkimuksen menetelmin. Käytin aineiston keräämiseen sähköistä kyselyä, joka sisälsi avokysymyksiä. Kysely toteutettiin kahtena erillisenä versiona: yksi varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimiville ja toinen heidän esihenkilöilleen. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Kyselyiden perusteella sosionomin tehtävä on vasta muotoutumassa. Kaupungissa on monia erilaisia tapoja toteuttaa tehtävää. Tehtävässä toimivien vastauksissa korostui osallisuuden ja tasa-arvon edistäminen, antirasistinen työ sekä perheiden tukeminen. Vain osalla tehtävässä toimivista oli tehtävän vaatima pätevyys, mutta moni vastaaja oli kiinnostunut jatkokouluttautumaan tai oli jo muuntokoulutuksessa. Tulevaisuudessa työntekijät toivoivat lisää koulutusta sekä tehtävän selkiyttämistä. Esihenkilöiden vastauksissa kuvattiin lasten sekä perheiden sosiaalisten suhteiden ja osallisuuden tukemisen tarvetta sekä sosionomin mahdollisuutta vastata näihin tarpeisiin. Johtajien mukaan he tarvitsevat enemmän koulutusta tehtävän johtamiseen sekä yhteistä keskustelua. Uuden tehtävän veto- ja pitovoimatekijöinä esihenkilöt näkivät tehtävän selkiyttämisen sekä palkkauksen parantamisen.
Jatkokysymykseksi jää, miten sosiaalipedagoginen työote toteutuu varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä, mikäli tehtävässä toimivilla henkilöllä ei ole sosiaalipedagogiikkaan painottuvaa koulutusta. Jatkossa olisi tärkeää, että muuntokoulutusta on riittävästi tarjolla ja että Helsingin kaupunki järjestäisi työnantajana keskitettyä perehdytystä uuteen tehtävään sekä lisäisi johtamisen tukea.