Positiivinen johtaminen varhaiskasvatuksessa : miten se koetaan johtamistyössä?
Juutilainen, Kaisa (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111823090
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111823090
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, mikä on päiväkodinjohtajien kokemus positiivisesta johtamisesta varhaiskasvatuksessa Helsingin kaupungilla.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimivat positiivisen psykologian ja pedagogiikan periaatteet ja menetelmät. Positiivinen psykologia ei ole positiivinen asenne vaan se on tutkittua tietoa, jossa positiivisuutta lähestytään toiveikkuuden, optimismin ja positiivisen kiintymyksen kautta. Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen suuntaus, joka on syntynyt positiivisen psykologian tieteen alan sisällä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelumenetelmän avulla. Haastatteluun osallistui viisi päiväkodin johtajaa, jotka toimivat Helsingin kaupungin palveluksessa. Teemahaastattelu koostui viidestä eri kysymyksestä, joista ensimmäinen kysymys koski työuraa ja neljä kysymystä positiivisen johtamisen kokemuksia. Haastattelut tehtiin kesällä 2021 ja aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällön analyysillä.
Keskeisimpien tulosten perusteella voidaan todeta, että esihenkilöt olivat tietoisia positiivisen johtamisen lähtökohdista ja sen myönteisistä vaikutuksista johtamistyössä. Positiivisella johtamisella koettiin olevan myönteisiä vaikutuksia työyhteisön myönteisen toimintakulttuurin rakentumiselle ja edistävän sitoutumista ja motivointia, mikä puolestaan edesauttoi työhyvinvoinnissa. Tuloksista nousi esille työmäärä, joka koettiin olevan riskitekijä positiivisen johtamisen toteutumiselle. Lisäksi vahvuuslähtöisen työskentelyn koettiin olevan osa osaamisen johtamista.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä voidaan todeta, että positiivinen johtaminen ei ole positiivista ajattelua, vaan se on johtajan omien arvojen ja johtamistoiminnan tietoisuutta. Positiivisen johtamisen periaatteelle on tilaus, sillä tulevaisuudessa, kun johdamme, meidän tulee keskittyä vahvuuksiin, osaamiseen ja ratkaisukeskeisyyteen, joilla edistämme ja kehitämme toimintaamme. Tässä keskeistä on esihenkilön suhtautuminen työntekijöihin, vahvuuksiin ja työkulttuurin kehittämiseen.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimivat positiivisen psykologian ja pedagogiikan periaatteet ja menetelmät. Positiivinen psykologia ei ole positiivinen asenne vaan se on tutkittua tietoa, jossa positiivisuutta lähestytään toiveikkuuden, optimismin ja positiivisen kiintymyksen kautta. Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen suuntaus, joka on syntynyt positiivisen psykologian tieteen alan sisällä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelumenetelmän avulla. Haastatteluun osallistui viisi päiväkodin johtajaa, jotka toimivat Helsingin kaupungin palveluksessa. Teemahaastattelu koostui viidestä eri kysymyksestä, joista ensimmäinen kysymys koski työuraa ja neljä kysymystä positiivisen johtamisen kokemuksia. Haastattelut tehtiin kesällä 2021 ja aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällön analyysillä.
Keskeisimpien tulosten perusteella voidaan todeta, että esihenkilöt olivat tietoisia positiivisen johtamisen lähtökohdista ja sen myönteisistä vaikutuksista johtamistyössä. Positiivisella johtamisella koettiin olevan myönteisiä vaikutuksia työyhteisön myönteisen toimintakulttuurin rakentumiselle ja edistävän sitoutumista ja motivointia, mikä puolestaan edesauttoi työhyvinvoinnissa. Tuloksista nousi esille työmäärä, joka koettiin olevan riskitekijä positiivisen johtamisen toteutumiselle. Lisäksi vahvuuslähtöisen työskentelyn koettiin olevan osa osaamisen johtamista.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä voidaan todeta, että positiivinen johtaminen ei ole positiivista ajattelua, vaan se on johtajan omien arvojen ja johtamistoiminnan tietoisuutta. Positiivisen johtamisen periaatteelle on tilaus, sillä tulevaisuudessa, kun johdamme, meidän tulee keskittyä vahvuuksiin, osaamiseen ja ratkaisukeskeisyyteen, joilla edistämme ja kehitämme toimintaamme. Tässä keskeistä on esihenkilön suhtautuminen työntekijöihin, vahvuuksiin ja työkulttuurin kehittämiseen.