Kasvattajien näkemyksiä tunnekasvatuksen merkityksestä varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyössä selvitetään varhaiskasvatuksen hoito- ja kasvatushenkilöstön näkemyksiä tunnekasvatuksen merkityksestä varhaiskasvatuksessa sekä kartoitetaan erilaisia menetelmiä ja arjen käytänteitä, joita varhaiskasvatuksessa hyödynnetään lasten sosioemotionaalisten taitojen tukemisessa. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä kahden Helsingin kaupungin varhaiskasvatusyksikön kanssa, joiden kasvattajat saavat opinnäytetyön myötä tietoa tunnetaitojen opettamisen tärkeydestä ja erilaisista lasten sosioemotionaalisen kehityksen tukemisen menetelmistä.

Opinnäytetyön viitekehys on koostettu olemassa olevan tutkimustiedon ja kirjallisuuden pohjalta. Opinnäytetyössä käsitellään alle kouluikäisen lapsen tunne- ja itsesäätelytaitojen kehitystä, tunnetaitojen tukemista varhaiskasvatuksessa, kasvattajan omien tunnetaitojen merkitystä, tunnekasvatuksen hyötyjä sekä perehdytään tarkemmin tunnetaitoihin ja tunneälyyn eri teorioiden valossa.

Opinnäytetyön tutkimusaineisto hankittiin E-lomakkeella toteutetun kyselyn avulla kahden helsinkiläisen varhaiskasvatusyksikön kasvattajilta. Kyselystä saatiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistoon pohjautuvan sisällönanalyysin menetelmiä. Vastaukset jaettiin karkeasti kolmen pääteeman alle ja pääteemat jaettiin vielä pienempiin osa-alueisiin. Tämän jälkeen vastauksia peilattiin opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen.

Vastauksista ilmeni, että kaikki kyselyyn vastanneet kasvattajat pitivät tunnekasvatusta erittäin tärkeänä, koulutustaustasta riippumatta, kaiken ikäisten lasten kohdalla. Lasten tunnetaitoja tuetaan vastausten perusteella monella tavalla varhaiskasvatuksessa. Tunnetaitoja opetetaan lapsille erilaisten materiaalien, kirjojen ja tunnekuvien avulla. Myös arjen toimintoihin integroidut, tunnetaitoja tukevat käytänteet ovat aktiivisesti käytössä varhaiskasvatuksen arjessa. Vaikka kasvattajat eivät käytäkään aktiivisesti jotain tiettyä tunnetaito-ohjelmaa, on heillä silti paljon hyviä arjen käytänteitä tunnetaitojen harjoittelemisen tueksi.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvattajat ymmärtävät tunnetaitojen tukemisen merkityksen. Useissa tutkimuksissa onkin todettu, että tunnetaitojen opettaminen jo varhaislapsuudessa on hyödyllistä, koska tunne-elämän ongelmat ovat yhteydessä koulu- ja oppimisvaikeuksiin. Tunnetaitojen tukemisella ja vahvistamisella voidaan myös suojata lasta syrjäytymiseltä ja riskikäyttäytymiseltä myöhemmässä elämänvaiheessa. Lapsuuden hyvällä tunteiden säätelykyvyllä on positiivisia vaikutuksia esimerkiksi aikuisiän työuran myönteiseen kehitykseen, hyvään terveyteen ja vähäiseen alkoholinkäyttöön.

Jatkotutkimuksena voisi toteuttaa kaikille Helsingin kaupungin varhaiskasvatusyksiköille suunnatun kyselytutkimuksen, jossa selvitettäisiin laajemmin varhaiskasvatushenkilöstön näkemyksiä tunnekasvatuksen merkityksestä.