Terapeuttinen harjoittelu lanneselän spinaalistenoosin fysioterapiassa: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Spinaalistenoosi on ikääntyneen väestön keskuudessa hyvin yleinen ja laajasti yksilön toimintakykyyn vaikuttava sairaus ja merkittävin syy ikääntyneiden selkärangan alueen leikkauksiin. Useimmiten spinaalistenoosin taustalla on ikääntymiseen liittyvät selkärangan rakenteiden nivelrikkomuutokset, jotka ahtauttavat selkäydin- tai hermojuurikanavaa ja siten aiheuttavat puristusta hermokudokseen. Merkittävimmät toimintakyvyn haitat ovat kävelykykyä alentava selän ja alaraajojen kipu, puutuminen, voimattomuus ja pistely sekä alentunut mieliala. Oirekuvaa hoidetaan yleensä konservatiivisesti, koska operatiivinen hoito on kallista ja siihen liittyy usein komplikaatioriskejä. Spinaalistenoosin kuntoutuksessa keskeisin ja vaikuttavin fysioterapian menetelmä on terapeuttinen harjoittelu ja on olemassa kohtalaista näyttöä terapeuttisen harjoittelun ja manuaalisen terapian hyödyistä, mutta näyttöä terapeuttisen harjoittelun vaikutuksista tarvitaan lisää.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus erilaisten terapeuttisten harjoitteiden käytöstä lanneselän alueen spinaalistenoosin fysioterapiassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä, arvioida ja tulkita nykyhetken tutkimustietoa siitä, millaisia terapeuttisia harjoitteita käytetään yli 50-vuotiaiden kuntoutujien lanneselän alueen spinaalistenoosin fysioterapiassa. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Oulun ammattikorkeakoulu.

Tiedonhakuprosessissa käytettiin kolmea eri tietokantaa: Pedro, Pubmed ja Elsevier ScienceDirect ja haun suunnittelussa hyödynnettiin Oulun ammattikorkeakoulun kirjaston informaatikon apua. Hakutuloksia karsittiin ennalta määritetyillä sisäänotto- ja poissulkukriteereillä, mukaan otetut tutkimukset tallennettiin Mendeley viitteidenhallintaohjelmaan ja luotettavuutta arvioitiin Joanna Briggs instituutin laatimilla tieteellisten tutkimusten arviointikriteeristöillä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista luokittelua.

Tutkimuksissa käytetyt terapeuttiset harjoitteet painottuivat alaraajojen ja keskivartalon lihaskunto-, liikkuvuus- ja venyttelyharjoitteisiin sekä erilaisiin kävelyharjoitteisiin. Merkittävimmät vaikutukset olivat kivun väheneminen ja fyysisen toimintakyvyn lisääntyminen sekä pidentynyt kävelymatka. Tuloksia tarkastellessa kävi ilmi niiden olevan varsin lyhytvaikutteisia, ja vaikutukset heikkenivät mitä kauemmin harjoittelun lopettamisesta kului aikaa.

Jatkotutkimusaiheeksi nousi tarkkaan määritellyn terapeuttisen harjoittelun tutkiminen kyseisillä kuntoutujilla. Pidämme tärkeänä myös jatkotutkimusta pelkojen vaikutuksista tai psykofyysisen fysioterapian näkökulmasta, lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää allasterapian tai ryhmämuotoisen kuntoutuksen vaikuttavuutta spinaalistenoosin fysioterapiassa.