Työnhakijoiden kokemuksia etähaastatteluista
Valtonen, Jennika (2022)
Valtonen, Jennika
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112423883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112423883
Tiivistelmä
COVID-19-pandemia muutti rekrytointia, ja fyysisen kohtaamisen työhaastattelut jouduttiin korvaamaan etähaastatteluilla. Tässä opinnäytetyössä oli tavoitteena selvittää rekrytoinnin keskiössä olevien – työnhakijoiden kokemuksia puhelimessa tapahtuvista etähaastatteluista: edistävätkö etähaastattelut työnhakijoiden työnhakua vai vaikeuttavatko ne mahdollisesti sitä?
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena hyödyntämällä teemahaastattelua. Opinnäytetyön aineisto perustui kahdeksaan yksilöhaastatteluun. Kaikissa yksilöhaastatteluissa esitettiin haasteltaville yhteensä 11 etukäteen määritettyä kysymystä. Teemahaastatteluun valittiin neljä nuorempaa, alle 30-vuotiasta henkilöä ja neljä vanhempaa henkilöä (yli 45- vuotiaat). Kaikki haastateltavat olivat osallistuneet vähintään kahdesti etähaastatteluihin. Haastattelut tehtiin 28.3.-11.4.2022.
Opinnäytetyössä tutkittiin ainoastaan puhelimessa tapahtuvaa asiakaspalvelutyöhön liittyvää yksilöhaastattelua, jossa fyysistä kohtaamista ei ole. Haastatteluissa kuullaan ainoastaan toisensa äänet. Näin ollen tutkimuksessa ei huomioitu videopuheluhaastatteluita, joissa rekrytoija ja työnhakija kohtaavat kasvotusten.
Tutkimustulokset olivat kaksijakoiset. Nuoret henkilöt kokivat etähaastattelujen edistävän heidän työnhakuaan, kun taas vanhemmat henkilöt kokivat fyysisen kohtaamisen työhaastattelut heidän edukseensa työnhaussa. Erityisesti nuoret kokivat puhelimessa toimivat etähaastattelut vähemmän jännittäviksi. Tätä nuoret perustelivat sillä, että etähaastatteluissa ei koe olevansa täyden arvioinninkohteena samalla tavalla kuin fyysisen kohtaamisen haastatteluissa. Vähäisen jännityksen ajateltiin edistävän työnhakua. Vanhemmat henkilöt kokivat etähaastattelut tehokkaiksi haastattelumenetelmiksi, mutta he ajattelivat fyysisen kohtaamisen haastattelun edistävän enemmän heidän työnhakuaan. Heidän mielestään rekrytointia ei voida tehdä ilman fyysistä kohtaamista, sillä he eivät voi arvioida omaa soveltuvuuttaan yritykseen. Lisäksi he kokivat, että rekrytoinneissa tapahtuu enemmän rekrytoijan päätöksentekovirheitä rekrytoitaessa puhelimitse.
Työnhakijat kokevat etähaastattelun olevan tulevaisuudessa toimiva haastattelumenetelmä. Työnhakijat toivovat tulevaisuuden rekrytoinnin keskittyvän yhä enemmän nopeuteen ja helppouteen, jota voidaan lisätä rekrytoimalla etänä ja hyödyntämällä rekrytointiprosesseissa etähaastatteluja. Työnhakijoiden mielestä etähaastatteluja voitaisiin hyödyntää vähintään osana rekrytointiprosessia ja ne voisivat toimia ”esihaastatteluina”, joita seuraa joko fyysisen kohtaamisen työhaastattelu tai videopuheluhaastattelu.
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena hyödyntämällä teemahaastattelua. Opinnäytetyön aineisto perustui kahdeksaan yksilöhaastatteluun. Kaikissa yksilöhaastatteluissa esitettiin haasteltaville yhteensä 11 etukäteen määritettyä kysymystä. Teemahaastatteluun valittiin neljä nuorempaa, alle 30-vuotiasta henkilöä ja neljä vanhempaa henkilöä (yli 45- vuotiaat). Kaikki haastateltavat olivat osallistuneet vähintään kahdesti etähaastatteluihin. Haastattelut tehtiin 28.3.-11.4.2022.
Opinnäytetyössä tutkittiin ainoastaan puhelimessa tapahtuvaa asiakaspalvelutyöhön liittyvää yksilöhaastattelua, jossa fyysistä kohtaamista ei ole. Haastatteluissa kuullaan ainoastaan toisensa äänet. Näin ollen tutkimuksessa ei huomioitu videopuheluhaastatteluita, joissa rekrytoija ja työnhakija kohtaavat kasvotusten.
Tutkimustulokset olivat kaksijakoiset. Nuoret henkilöt kokivat etähaastattelujen edistävän heidän työnhakuaan, kun taas vanhemmat henkilöt kokivat fyysisen kohtaamisen työhaastattelut heidän edukseensa työnhaussa. Erityisesti nuoret kokivat puhelimessa toimivat etähaastattelut vähemmän jännittäviksi. Tätä nuoret perustelivat sillä, että etähaastatteluissa ei koe olevansa täyden arvioinninkohteena samalla tavalla kuin fyysisen kohtaamisen haastatteluissa. Vähäisen jännityksen ajateltiin edistävän työnhakua. Vanhemmat henkilöt kokivat etähaastattelut tehokkaiksi haastattelumenetelmiksi, mutta he ajattelivat fyysisen kohtaamisen haastattelun edistävän enemmän heidän työnhakuaan. Heidän mielestään rekrytointia ei voida tehdä ilman fyysistä kohtaamista, sillä he eivät voi arvioida omaa soveltuvuuttaan yritykseen. Lisäksi he kokivat, että rekrytoinneissa tapahtuu enemmän rekrytoijan päätöksentekovirheitä rekrytoitaessa puhelimitse.
Työnhakijat kokevat etähaastattelun olevan tulevaisuudessa toimiva haastattelumenetelmä. Työnhakijat toivovat tulevaisuuden rekrytoinnin keskittyvän yhä enemmän nopeuteen ja helppouteen, jota voidaan lisätä rekrytoimalla etänä ja hyödyntämällä rekrytointiprosesseissa etähaastatteluja. Työnhakijoiden mielestä etähaastatteluja voitaisiin hyödyntää vähintään osana rekrytointiprosessia ja ne voisivat toimia ”esihaastatteluina”, joita seuraa joko fyysisen kohtaamisen työhaastattelu tai videopuheluhaastattelu.