Saksofonin viritys
Thomsson, Frans (2014)
Thomsson, Frans
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060411757
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060411757
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää saksofonin virittämisen yksityiskohtia ja niiden vaikutuksia
käytännön virittämiseen. Työ koostui tiedonhakuosasta, jossa etsittiin tutkittua tietoa
saksofonin virityksestä sekä koeosasta, jossa löydettyjä tietoja sovellettiin käytännössä.
Työssä löydettyjä tietoja on mahdollista hyödyntää sekä saksofonin soiton opetuksessa
että oman soittamisen kehittämisessä.
Saksofonin virityksestä löytyi tietoa eri yliopistoissa tehdyissä tutkimuksissa, mutta myös
saksofonin soitto-oppaista sekä internetsivuilta. Keskeisiä aiheita olivat suukappaleen sijainti,
saksofonin lehden paksuus, viritystavat, suukappaleen ominaisuudet sekä soittajan
soittotapa. Osa tiedonhakua oli myös äänen fysiikan ymmärtäminen, sillä fysikaaliset ilmiöt
linkittyvät keskeisesti aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.
Koeosassa tutkittiin eri soittajien viritystä, pyrkien todentamaan löydettyjen tietojen oikeellisuus.
Kokeessa mitattiin soittajan vire sekä suukappaleen sijainti useilla eri asetuksilla.
Tutkimukseen osallistuneet henkilöt soittivat kaikki samalla soittimella, suukappaleella
sekä samoilla lehdillä. Tutkimukseen osallistui työn tekijän lisäksi neljä muuta saksofonistia.
Opinnäytetyön koeosiosta rajattiin pois paljon mahdollisia aiheita, kuten esimerkiksi eri
saksofonien vire-erot, erilaisten suukappaleiden vaikutukset sekä soittajien soittotapaan
liittyvät mittaukset.
Kokeiden keskeisimpien tulosten mukaan 1) paksumpi lehti nostaa virettä, 2) saksofonin
suukappaleen siirtäminen vaikuttaa eri ääniin eri verran, 3) soittaja pystyy vaikuttamaan vireeseen
soittotavallaan, 4) eri soittajien välillä on vire-eroja, 5) suukappaleen siirtäminen 1
cm muuttaa virettä keskimäärin 43,52 senttiä (lähes neljäsosasävelaskeleen) ja 6) saksofoni
on parhaiten vireessä keskirekisterissä. Tulosten keskiarvot vaikuttivat mukailevan lähteissä
esitettyjä teorioita, mutta yllättävää oli se, että yksittäisellä soittajalla tulokset eivät
usein tukeneet teorioita lainkaan. Soittajan kyky vaikuttaa vireeseen oli suurta, jolloin soittaja
pystyy esimerkiksi korjaamaan muutaman millimetrin heiton suukappaleen sijainnissa,
virittämään soittaessa eri viritysjärjestelmien mukaisesti tai korjaamaan soittimensa epävireisyyttä.
Yhteenvedossa todettiin, että saksofonin viritys on hyvin yksilöllistä, eikä viritykseen liittyvistä
teorioista voi vetää suoraan johtopäätöksiä omaan soittamiseen. Samassa esitettiin
kuitenkin ajatus, että vireessä soittamisen ongelmatilanteiden ratkaisuun voi löytyä työkaluja
tästä opinnäytetyöstä.
käytännön virittämiseen. Työ koostui tiedonhakuosasta, jossa etsittiin tutkittua tietoa
saksofonin virityksestä sekä koeosasta, jossa löydettyjä tietoja sovellettiin käytännössä.
Työssä löydettyjä tietoja on mahdollista hyödyntää sekä saksofonin soiton opetuksessa
että oman soittamisen kehittämisessä.
Saksofonin virityksestä löytyi tietoa eri yliopistoissa tehdyissä tutkimuksissa, mutta myös
saksofonin soitto-oppaista sekä internetsivuilta. Keskeisiä aiheita olivat suukappaleen sijainti,
saksofonin lehden paksuus, viritystavat, suukappaleen ominaisuudet sekä soittajan
soittotapa. Osa tiedonhakua oli myös äänen fysiikan ymmärtäminen, sillä fysikaaliset ilmiöt
linkittyvät keskeisesti aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.
Koeosassa tutkittiin eri soittajien viritystä, pyrkien todentamaan löydettyjen tietojen oikeellisuus.
Kokeessa mitattiin soittajan vire sekä suukappaleen sijainti useilla eri asetuksilla.
Tutkimukseen osallistuneet henkilöt soittivat kaikki samalla soittimella, suukappaleella
sekä samoilla lehdillä. Tutkimukseen osallistui työn tekijän lisäksi neljä muuta saksofonistia.
Opinnäytetyön koeosiosta rajattiin pois paljon mahdollisia aiheita, kuten esimerkiksi eri
saksofonien vire-erot, erilaisten suukappaleiden vaikutukset sekä soittajien soittotapaan
liittyvät mittaukset.
Kokeiden keskeisimpien tulosten mukaan 1) paksumpi lehti nostaa virettä, 2) saksofonin
suukappaleen siirtäminen vaikuttaa eri ääniin eri verran, 3) soittaja pystyy vaikuttamaan vireeseen
soittotavallaan, 4) eri soittajien välillä on vire-eroja, 5) suukappaleen siirtäminen 1
cm muuttaa virettä keskimäärin 43,52 senttiä (lähes neljäsosasävelaskeleen) ja 6) saksofoni
on parhaiten vireessä keskirekisterissä. Tulosten keskiarvot vaikuttivat mukailevan lähteissä
esitettyjä teorioita, mutta yllättävää oli se, että yksittäisellä soittajalla tulokset eivät
usein tukeneet teorioita lainkaan. Soittajan kyky vaikuttaa vireeseen oli suurta, jolloin soittaja
pystyy esimerkiksi korjaamaan muutaman millimetrin heiton suukappaleen sijainnissa,
virittämään soittaessa eri viritysjärjestelmien mukaisesti tai korjaamaan soittimensa epävireisyyttä.
Yhteenvedossa todettiin, että saksofonin viritys on hyvin yksilöllistä, eikä viritykseen liittyvistä
teorioista voi vetää suoraan johtopäätöksiä omaan soittamiseen. Samassa esitettiin
kuitenkin ajatus, että vireessä soittamisen ongelmatilanteiden ratkaisuun voi löytyä työkaluja
tästä opinnäytetyöstä.