Tehtävänkuvamuutoksen vaikutus tiimin työhyvinvointiin
Diomin, Nina (2022)
Diomin, Nina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112824473
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112824473
Tiivistelmä
Kehittämishankkeessa tutkittiin ja kehitettiin noin 20 hengen tiimin hyvinvointia. Tiimin jäsenten työnkuvia muutettiin vuosien 2020–2021 aikana ja kehittämishankkeessa yhtenä osana oli selvittää miten muutos koettiin. Kehittämishankkeen tavoitteena oli löytää ratkaisuja työhyvinvointia heikentäviin tekijöihin. Lisäksi haluttiin selvittää, oliko tiimissä työskentelyn aloitusajan perusteella luotujen kahden vertailuryhmän välillä suuria eroja kokemuksissa, miten he arvioivat omaa hyvinvointiaan. Työ rajattiin tiimin päätehtäviin, joita kaikki tiimin jäsenet nyt tekivät.
Teoreettinen viitekehys haettiin kirjallisuudesta ja vertaisarvioiduista artikkeleista. Teoreettista viitekehitystä haettiin työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tietoa haettiin työpaikan ilmipiirin, työn merkityksellisyyden ja motivaation vaikutuksesta työhyvinvointiin. Teoreettista viitekehystä haettiin työn kuormituksesta, stressistä ja uupumuksesta sekä muutoksien vaikutuksesta niihin. Tietoa etsittiin myös johtamisen, arvostuksen, oikeudenmukaisuuden, sitoutumisen sekä palautteen vaikutuksista työhyvinvointiin.
Työ toteutettiin tapaustutkimuksena. Kvantitatiivisen kyselyn avulla kartoitettiin tiimin kokemuksia työhyvinvoinnin tasosta. Keskeisinä löydöksinä olivat tiimin työskentely- ja toimintatapojen selkeys ja niiden ohjeiden löydettävyys, yksilön vaikutusmahdollisuudet tiimissä sekä omiin työtahtiin ja -tehtäviin. Tiimin työntekijät kaipasivat enemmän palautetta sekä omilta kollegoiltaan, että esihenkilöltään. Johdon suunnalta kaivattiin myös enemmän kiitosta ja tunnustusta omasta työstä ja työpanoksesta. Työvuorojen jakautumisessa tasaisesti ja oikeudenmukaisesti koettiin olevan parantamisen varaa. Lisäksi koettiin, että erityisesti EFE/DH työvuorojen kuormittavuutta tulisi tasata. Kiireen tunne nousi tuloksista myös esiin. Keskeytyksiä työhön tuli tiimissä usein, joihin kaivattiin vaihtoehtojen niiden vähentämiseksi. Näitä syvennettiin yhdessä tiimin kanssa järjestetyssä menetelmäpajassa Bonon hatut-menetelmän avulla. Menetelmäpajassa saatiin hyviä ideoita kehittää heikompia tuloksia saaneita osa-alueita, kuten tiimin työskentely- ja toimintatapojen perehdytyksen keskitys vain muutamalle perehdyttäjälle sekä ohjeiden keräys yhteen paikkaan. Tiimissä toivottiin mahdollisuutta toivoa useampia itselle mieleisiä työvuoroja, kuulemistuokioita esihenkilön kanssa, jonka avulla saataisiin säännöllisin väliajoin palautetta omasta työstä. Menetelmäpajassa sovittiin myös yhteisistä pelisäännöistä kiireen ja priorisoinnin suhteen tietyissä raskaampina koetuissa työvuoroissa, ettei kenelläkään olisi tarvetta kärsiä liiallisesta stressistä.
Teoreettinen viitekehys haettiin kirjallisuudesta ja vertaisarvioiduista artikkeleista. Teoreettista viitekehitystä haettiin työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tietoa haettiin työpaikan ilmipiirin, työn merkityksellisyyden ja motivaation vaikutuksesta työhyvinvointiin. Teoreettista viitekehystä haettiin työn kuormituksesta, stressistä ja uupumuksesta sekä muutoksien vaikutuksesta niihin. Tietoa etsittiin myös johtamisen, arvostuksen, oikeudenmukaisuuden, sitoutumisen sekä palautteen vaikutuksista työhyvinvointiin.
Työ toteutettiin tapaustutkimuksena. Kvantitatiivisen kyselyn avulla kartoitettiin tiimin kokemuksia työhyvinvoinnin tasosta. Keskeisinä löydöksinä olivat tiimin työskentely- ja toimintatapojen selkeys ja niiden ohjeiden löydettävyys, yksilön vaikutusmahdollisuudet tiimissä sekä omiin työtahtiin ja -tehtäviin. Tiimin työntekijät kaipasivat enemmän palautetta sekä omilta kollegoiltaan, että esihenkilöltään. Johdon suunnalta kaivattiin myös enemmän kiitosta ja tunnustusta omasta työstä ja työpanoksesta. Työvuorojen jakautumisessa tasaisesti ja oikeudenmukaisesti koettiin olevan parantamisen varaa. Lisäksi koettiin, että erityisesti EFE/DH työvuorojen kuormittavuutta tulisi tasata. Kiireen tunne nousi tuloksista myös esiin. Keskeytyksiä työhön tuli tiimissä usein, joihin kaivattiin vaihtoehtojen niiden vähentämiseksi. Näitä syvennettiin yhdessä tiimin kanssa järjestetyssä menetelmäpajassa Bonon hatut-menetelmän avulla. Menetelmäpajassa saatiin hyviä ideoita kehittää heikompia tuloksia saaneita osa-alueita, kuten tiimin työskentely- ja toimintatapojen perehdytyksen keskitys vain muutamalle perehdyttäjälle sekä ohjeiden keräys yhteen paikkaan. Tiimissä toivottiin mahdollisuutta toivoa useampia itselle mieleisiä työvuoroja, kuulemistuokioita esihenkilön kanssa, jonka avulla saataisiin säännöllisin väliajoin palautetta omasta työstä. Menetelmäpajassa sovittiin myös yhteisistä pelisäännöistä kiireen ja priorisoinnin suhteen tietyissä raskaampina koetuissa työvuoroissa, ettei kenelläkään olisi tarvetta kärsiä liiallisesta stressistä.