Henkirikokseen syyllistyneen mielentilan tutkimisen tärkeys

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin henkirikokseen syyllistyneen mielentilan tutkimisen tärkeyttä. Tutkimuksessa etsittiin mahdollisia syitä henkirikokseen syyllistymiseen. Lisäksi tutkittiin mitä mielentilatutkimuksille on tapahtunut vuosien 2011–2021 aikana, pohdittiin mielentilatutkimuksen tärkeyttä syytetyn kannalta sekä tarkasteltiin syyntakeisuuskategorioita ja niiden vaikutuksia sekä tuomioon että syyllistyneen oikeusturvaan. Tutkimuksen teoriaperusta pohjautui kirjallisuuteen, aiempiin tutkimuksiin, artikkeleihin, ajantasaiseen lainsäädäntöön, oikeustapauksiin, lain esitöihin sekä tilastoihin. Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena, sisältäen tieteenaloina sekä oikeussosiologiaa että kriminologiaa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, lajinaan oikeudellinen hermeneutiikka. Tutkimuksen tuloksista selvisi selittäviä tekijöitä sekä henkirikokseen että myös väkivaltaan syyllistymiseen olleen muun muassa päihteiden väärinkäyttö, miessukupuoli, nuori ikä, lapsuuden traumaattiset kokemukset, psykoosisairaudet sekä muut mielenterveyden- ja persoonallisuuden häiriöt. Mielentilatutkimukset pysyivät vuosien 2011–2021 aikana kohtuullisen tasaisina, mutta verrattuna tapahtuneisiin viranomaisten tietoon tulleisiin henkirikoksiin, laadittiin niitä huomattavasti vähemmän. Mielentilan tutkimisen todettiin olleen tärkeää sekä rikoksentekijän, asianosaisten, tuomioistuimen että koko yhteiskunnan kannalta. Erityisesti alentunut syyntakeisuus näytti aiheuttavan erimielisyyksiä eri oikeusasteiden ratkaisuissa. Syyntakeettomat jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. Jokaisen ihmisen oikeusturva turvataan lailla ja siihen voidaan puuttua vain painavista ja perustelluista syistä.