Sodankylän Marttojen digiloikka: pienen yhdistyksen toimintojen digitalisoinnin käsikirja

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli luoda pienille yhdistyksille helppolukuinen käsikirja, jonka avulla lähteä digitalisoimaan yhdistyksen toimintoja. Käsikirja on kohdennettu erityisesti yhdistysten hallitukselle ja se vastaa kysymyksiin siitä, mitä toimintoja kannattaa digitalisoida, miksi ja miten. Opinnäytetyön tavoitteena oli osoittaa digitalisoinnin hyödyt käytännön tasolla, mutta myös nostaa esiin mahdolliset haasteet ja ongelmakohdat. Opinnäytetyö tehtiin Sodankylän Martoille, vaikkakin toimeksiantajana toimi Lapin Martat.

Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista, eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tietoa kerättiin hyödyntäen puolistrukturaalista haastattelumenetelmää ja haastattelukohteena oli yhdistyksen tämänhetkinen hallitus. Haastattelun avulla tehdään nykytilan kartoitus ja selvitettiin hallituksen tavoitteet ja toiveet digitalisoinnin suhteen. Tulosten pohjalta työstettiin toimeksiantajalle PowerPoint- muotoinen esitys, jonka tavoitteena on toimia käsikirjana erityisesti pienille yhdistyksille. Esityksen muodon tuli olla sellainen, että se ei vaadi asiantuntevaa esittäjää, vaan siihen voidaan tutustua missä tahansa yhdistyksessä omatoimisesti

Kommunikaation ja aidon vuorovaikutuksen merkitystä ei voi korostaa liiaksi, erityisesti kun kyseessä on kohderyhmä, jonka tietotekniset taidot ovat usein alhai set. Se, että tarkat ohjeet löytyvät verkkosivuilta tai ne on lähetetty sähköpostiin, ei auta eteenpäin sellaista käyttäjää, joka ei tottunut tietoa edellä mainituista kanavista hakemaan. Sekä ryhmähaastattelun, että yleisen havainnoinnin perusteella voi sanoa, että digitalisaation vaikutus kyllä ymmärretään myös ikääntyvien jäsenten toimesta, mutta se, että uskallettaisiin tarttua toimeen ja alkaa tehdä muutoksia toimintaan, on haasteellista ja herättää epämukavia tunteita. Opinnäytetyö sai minut pohtimaan omaa rooliani sekä vaikuttamismahdollisuuksiani paitsi nykyisessä roolissani, myös yleisemmällä tasolla. Tunnistan, että diginatiivina kompastuu usein olettamukseen, että asiat ovat yhtä helppoja ja yksinkertaisia kaikille.

The goal of this thesis was to create an easy-to-read handbook for small associations, which would help them to start digitizing the association's operations. The handbook is specifically targeted at association boards and answers questions about which functions should be digitized, why and how. The aim of the thesis was to show the benefits of digitization on a practical level, but also to highlight possible challenges and problem areas. The thesis was done for the Martat of Sodankylä, even though Lapin Martat was the thesis commissioner.

The thesis uses a qualitative research method. Information was collected using a semi-structured interview method and the target of the interview was then board of the association. With the help of the interview, a survey of the prevailing situation was made and the board's goals and wishes regarding digitalization are clarified. Based on the results, a PowerPoint presentation was prepared for the commissioner, the aim of which is to serve as a manual specially for small associations. The format of the presentation had to be such that it does not require an expert presenter but can be viewed independently in any association.

The importance of communication and genuine interaction cannot be overemphasized, especially when it comes to a target group whose IT skills are often low. The fact that the exact instructions can be found on the website or have been sent to e-mail does not help a user who is not used to getting information from the aforementioned channels. Based on both the croup interview and general observation, it can be said that the impact of digitization is understood by the aging members but daring to take action and start making changes to the operation is challenging and evokes uncomfortable feelings. The thesis made me think about my own role and my influence opportunities not only in my current role, but also on a more general level. I recognize that as a “diginative”, I often think that things are equally easy and simple for everyone.