Liimausprosessin kehitys SCL3400-tuotteelle elementin kallistumisen vähentämiseksi täyteaineista liimaa käyttämällä
Oksanen, Risto (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112924902
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112924902
Tiivistelmä
Työ tehtiin Vantaalla sijaitsevalle Murata Electronicsille. Muratan Suomen tehtaalla tuotetaan vuosittain satoja tuhansia muun muassa kiihtyvyyttä, kulmanopeutta ja kallistuskulmaa mittaavia antureita autoteollisuuden ja terveysalan käyttöön.
Työni tarkoituksena oli tutustua SCL3400-tuotteen täyteaineisen liiman ominaisuuksiin ja testata mahdollisia vaihtoehtoisia täyteainemääriä ja kapillaareja tuotteelle, jotta prosessin kyvykkyyttä saataisi kehitettyä. Liimaa käytetään anturituotannossa elementtien kiinnityksessä anturikoteloon.
Työ tehtiin käytännön tasolla testaamalla erilaisten täytemateriaalimäärien ja kapillaarien yhdistelmiä ja mittaamalla muuttuneita parametrejä käytössä olevilla menetelmillä. Mitattaviin parametreihin kuului elementin sijoittuminen koteloon, elementin kiertymä ja kallistuma sekä liimanrasitustestejä. Lopuksi testituloksia verrattiin referenssidataan ja tehtiin niistä johtopäätökset.
Tehtyjen testien perusteella päädyttiin lopputulemaan, jonka mukaan diebondaus-prosessin kyvykkyyttä voitaisiin parantaa täytemateriaalin määrää vähentämällä ja olisi tarpeellista suorittaa lisätestejä suuremmalla osamäärällä.
Työni tarkoituksena oli tutustua SCL3400-tuotteen täyteaineisen liiman ominaisuuksiin ja testata mahdollisia vaihtoehtoisia täyteainemääriä ja kapillaareja tuotteelle, jotta prosessin kyvykkyyttä saataisi kehitettyä. Liimaa käytetään anturituotannossa elementtien kiinnityksessä anturikoteloon.
Työ tehtiin käytännön tasolla testaamalla erilaisten täytemateriaalimäärien ja kapillaarien yhdistelmiä ja mittaamalla muuttuneita parametrejä käytössä olevilla menetelmillä. Mitattaviin parametreihin kuului elementin sijoittuminen koteloon, elementin kiertymä ja kallistuma sekä liimanrasitustestejä. Lopuksi testituloksia verrattiin referenssidataan ja tehtiin niistä johtopäätökset.
Tehtyjen testien perusteella päädyttiin lopputulemaan, jonka mukaan diebondaus-prosessin kyvykkyyttä voitaisiin parantaa täytemateriaalin määrää vähentämällä ja olisi tarpeellista suorittaa lisätestejä suuremmalla osamäärällä.