”Nyt mä ylipäätään mietin tulevaisuutta”: menetelmät jalkautuvassa autotyöskentelyssä – nuorten kokemukset FUTU-autosta

Abstract

Opinnäytetyömme käsittelee Valo-Valmennusyhdistyksen FUTU-hankkeelle osatoteutuksena tuottamaa jalkautuvaa autotyötä Itä-Helsingin alueella. Tavoitteena oli laadullisen tutkimuksen keinoin selvittää, ovatko toimintamallilla kohdatut nuoret kokeneet ohjauksen ja työn vastanneen hankkeen toiminnalle asettamia tavoitteita. Aineisto kerättiin hankkeeseen osallistuneiden nuorten teemahaastatteluina kevään 2022 aikana ja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Haastateltavia tavoitettiin yhteensä seitsemän.

FUTU-hankkeessa pilotoitu jalkautuvan autotyön malli yhdistettynä aiemman Motiivi-hankkeen aikana luotuihin tulevaisuusohjauksen menetelmiin on ollut Suomessa täysin uusi tapa lähestyä ja tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia 18–29-vuotiaita nuoria. Hankkeen tavoitteena on ollut luoda yksilöohjauksen ja jalkautumisen malli, joka olisi osallistava, nuorilähtöinen ja edistäisi nuorten tulevaisuuskuvan rakentumista. Opinnäytetyössämme pyrimme selvittämään nuorten kokemuksia liittyen näiden tavoitteiden toteutumiseen. Lisäksi perehdyimme myös siihen, mitä menetelmiä nuoret toivat esille kokemuksissaan FUTU-autotyöhön osallistumisesta, ja millaisiin tarpeisiin autoa itsessään hyödynnettiin.

Tuloksissamme tulevaisuussuuntautunut autotyö ilmenee nuorten vastauksissa pääosin positiivisena muutosvoimana heidän elämässään. Nuorten vastauksissa näkyy, että autoa käyttäen on kyetty vastaamaan moniin erilaisiin nuorten tarpeisiin, mikä puolestaan ei ilman autoa olisi välttämättä ollut mahdollista. Tulevaisuuskuva on keskimääräisesti nuorilla muuttunut valoisammaksi, lukuun ottamatta ulkoisia tekijöitä. Tuloksissa ilmenee nuorilähtöisyyden monitasoinen toteutuminen hankkeen ohjaustyön keinoin. Osallisuuden osalta nuoret tunnistivat tarpeen erilaisiin ryhmiin kuulumisesta ja yhteisöllisyydestä. Monia oli tähän kannustettu ohjauksessa, mutta tulokset riippuivat pitkälti nuoren omasta osallistumishalusta.

Tuloksien suhteen merkittävää pohdintaa herää siitä, mikä yhteys juuri autolla on ollut liittyen nuorten tulevaisuuskuvan vahvistumiseen. Selvää kuitenkin on, että auto työvälineenä on lisännyt joustavuutta nuorten tavoittamisessa tehokkaammin ja yksilöllisemmin. Haastatteluvastausten laajuus oli yllättävä; nuoret sanoittivat kokemuksiaan, elämänmuutoksiaan ja tunteitaan avoimesti ja monipuolisesti. Haasteenamme oli tutkia ja reflektoida tavoitteiltaan ja toteutukseltaan näin laaja-alaisen toiminnan vaikutuksia. Aineiston laadullisen luonteen vuoksi emme voi myöskään täysin varmuudella tietää, ovatko juuri autotyön menetelmät tai tulevaisuusohjaus aiheuttaneet muutoksia nuorten elämään ja tulevaisuuskuvan kehitykseen.

Our thesis deals with the model of car-based outreach work piloted in Eastern Helsinki by Valo-Valmennusyhdistys as a part of the FUTU -project. The aim was to find out, through qualitative research, whether young people who were encountered through the model, felt that the guidance they received had met the objectives set out in the project. The data was collected through semi-structured interviews with participating young people during the spring of 2022, and the data was then analyzed using content analysis. A total of seven interviewees were reached.

In Finland, the FUTU-project has piloted a model of car-based outreach work combined with methods of future-oriented counselling created during the preceding Motiivi project. The model has been a completely new way of approaching and reaching vulnerable young people between the ages of 18-29. The aim has been to create a model of individual guidance and outreach that is youth-oriented and promotes social inclusion as well as future-oriented thinking. In our thesis, we also looked into the specific methods used, which young people brought up in their experiences of participating the project, and the needs for which the car itself was used.

In our findings, future-oriented car work is reflected in the young people's responses as a largely positive force for change in their lives. The car has been used to address many of the problems young people face, which wouldn’t have been necessarily possible without the use of the car. On average, barring external factors, the participating young people reported having a brighter view of the future after participation. The results show a multi-level realization of youth-orientation by means of counselling work within the project. In terms of the goal to promote social inclusion, the participants identified the need to belong to a group and to have a community; however, the results and change depended largely on the young person’s willingness to take part in said groups.

The results call for further reflection on what is the exact role of the car in the promotion of future-oriented thinking for the participants. What is clear, however, is that the car as a tool has increased flexibility to reach young people in a more effective and personalized way. The range of interview responses was surprising: the young people were open and varied in the way they expressed their experiences, life changes and feelings. Our challenge was to find out how to study and reflect on a model of outreach that is this varied by its methods and goals. Due to the qualitative nature of the material collected, there is no absolute way of proving if the future-oriented counselling and car-based outreach are the primary reasons behind the changes observed.