” OLEN VAIN AJATELLUT, ETTÄ MIHIN SITTEN LÄHTISIN. VOISIHAN SITÄ TIETYSTI KOTONAKIN VAIN OLLA”: selvitys virallisten ja epävirallisten omaishoitajien näkemyksistä tarjolla olevista omaishoitoa tukevista palveluista Keravalla

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen keravalaisten iäkästä läheistään hoitavien virallisten ja epävirallisten omaishoitajien näkemyksiä tarjolla olevista omaishoitoa tukevista palveluista. Tarkoituksena oli selvittää mitkä käytössä olevista omaishoitoa tukevista palveluista ovat vaikuttaneet positiivisesti omaishoitajien hyvinvointiin, miten omaishoitoa tukevia toimia tulisi kehittää ja miksi kaikki viralliset omaishoitajat eivät pidä lakisääteisiä vapaitaan.

Tutkimusaineisto kerättiin kahden kyselytutkimuksen avulla, joihin vastasi 38 virallista omaishoitajaa, vastausprosentin ollen 39.6 % sekä 22 epävirallista. Kyselyn tuottama aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisältöanalyysin avulla peilaten aineistosta nousseita ilmiöitä olemassa olevaan teoriatietoon. Omaishoitajuuden ulottuvuuksien lisäksi tiedon saanti, merkityksellisyys, auttamisen halu sekä psykologinen sopimus ilmentyivät tutkimusaineiston pohjalta osaksi tarkastelua.

Suurin osa vastaajista koki työn merkityksellisyyden olevan hyvinvoinnin tukemisen tärkeimpiä elementtejä. Kun taas arkea kuluttavimmaksi tekijäksi nostettiin tiedonpuute. Tarjolla olevista omaishoitoa tukevista palveluista positiivisempina on koettu lakisääteinen vapaa, itselle tärkeät harrastukset, vapaa-ajan toiminnot ja vertaistuki. Lakisääteisten vapaiden pitämättömyyden syitä olivat hoidon järjestämisen raskaus, tiedonpuute ja syyllisyys.

Tutkimuksen tuloksia tarkastellessa kävi ilmi, että kehittämällä tiedonkulkua ja viestintää olisi alueella mahdollista tukea niin virallisia, kuin epävirallisia omaishoitajia. Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä myös, kuinka eri toimijoiden ja omaishoitajien yhteinen kehittäminen palvelumuotoilua hyödyntäen voisi olla tuloksellista.