Etäkuntoutus hengityssairautta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskursseilla palveluntuottajien näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata yhdistelmämallina toteutettavien hengityssairautta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskursseihin liittyviä kokemuksia niiden toteuttajien eli palveluntuottajien näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten yhdistelmämallina toteutettavien kurssien käyttöönotto on sujunut ja miten yhdistelmämallin käyttöönottoa voisi jatkossa kehittää Kelan kuntoutuspalveluissa.

Tutkimuksen tietoperusta muodostui hengityssairauksien kuntoutuksesta, vuorovaikutuksen ja vertaistuen merkityksestä sekä teknologiaosaamista etäkuntoutuksessa. Tutkimuksessa käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä ja aineistonkeruu toteutettiin avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella. Aineiston analysoimisessa hyödynnettiin sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen tulosten mukaan palveluntuottajien kokemukset yhdistelmämallin käytöstä kursseilla olivat positiivisia. Etäkuntoutuksen käyttöönotto sujui pääasiassa hyvin ja palveluntuottajat kokivat saaneensa tukea etäkuntoutuksen toteuttamiseksi. Yhdistelmämallina toteutettavat sopeutumisvalmennuskurssit edistivät kuntoutujan mahdollisuutta osallistua kurssille ajasta ja paikasta riippumatta, toisaalta haasteiksi kursseilla nousivat kuntoutujien heikko teknologiaosaaminen ja tästä aiheutunut motivaation puute. Myös vuorovaikutuksessa ja vertaistuen saamisessa koettiin haasteita. Tärkeäksi koettiin kuntoutujien tilanteen ja osaamisen riittävä varmistaminen, jotta etäkuntoutuksena toteutuva jakso olisi vaikuttava. Tuloksista ilmeni myös, että kasvokkaisen kuntoutuksen lisääminen parantaisi etäkuntoutusteknologian käytön ohjausta, edistäisi ryhmäytymistä sekä vertaistuen saamisesta.

Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää yhdistelmämallina toteutettavien kurssien kehittämisessä. Tutkimuksen tuloksia voisi jatkossa vertailla kuntoutujien kokemuksiin kyseisistä sopeutumisvalmennuskursseista sekä Kelan järjestämiin muihin yhdistelmämallina toteutettaviin kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskursseihin.

The purpose of this master’s thesis was to describe the experiences related to adaptation training courses for adults with respiratory diseases implemented as a combination model from the point of view of those implementing them, i.e. service providers. The goal of this master’s thesis was to produce information on how the implementation of courses utilizing combined model has been experienced and how the implementation of the combination model could be developed in the rehabilitation services of Kela (the Finnish Social Insurance Institute, SII) in the future.

The theoretical framework of this study consists of rehabilitation for respiratory diseases, the importance of interaction and peer support, and technological know-how in telerehabilitation. The research method of the thesis is qualitative and data collection was conducted with a questionnaire containing open questions. Content analysis was used to analyze the data.

According to the results of the study, the service providers' experiences of using the combined model in the courses were positive. The introduction of remote rehabilitation went mainly well, and the service providers felt that they had received support to implement telerehabilitation. The adaptation training courses implemented as a combination model promoted the possibility of the rehabilitee to participate in the course regardless of time and place. On the other hand, the poor technological skills of the rehabilitees and the resulting lack of motivation arose as challenges in the courses. There were also challenges in interaction and getting peer support. It was also important to adequately ensure the circumstances and skills of the rehabilitees so that the telerehabilitation period would be effective. The results also showed that more days at premises would improve the control of the use of telerehabilitation technology, promote grouping and getting peer support.

The results of this master’s thesis can potentially be used in the development of courses implemented as a combination model. In the future, the results of this research can be compared to the rehabilitees’' experiences of the same courses, as well as to other combined model rehabilitation or adaptation training courses.