Sormivammojen mekanismit ja ennaltaehkäisy kiipeilyssä : kirjallisuuskatsaus
Laatikainen, Jaakko; Valtamo, Taavetti (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120326112
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120326112
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla kuvata tekijöitä, jotka liittyvät sormivamman saaneisiin kiipeilijöihin. Tavoitteena on tätä tietoa tarkastelemalla eritellä toimintatapoja, joita noudattamalla kiipeilijät voivat ennaltaehkäistä sormivammojen syntymistä. Myös fysioterapian ammattilaiset voivat hyödyntää opinnäytetyömme sisältöä käytännön työssä.
Kiipeilyn räjähdysmäisen suosion kasvun seurauksena myös lajiin liittyvät tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat lisääntyneet. Lajin kannalta näistä merkittävimpien joukossa on sormivammat, jotka ovat sekä harrastelijakiipeilijöiden että ammattilaiskiipeilijöiden yksi kattavimmista tuki- ja liikuntaelinvaivoista. Sormivammat syntyvät usein ylirasituksen seurauksena, tai ylirasituksen ja kiipeilyn itsensä yhteisvaikutuksesta. Sormivammoista tyypillisimpiä ovat annulaari- ja ristiligamenttien osittais- tai kokonaisrepeämät, jotka oireilevat turvotuksena, palpaatioarkuutena, paikallisena kipuna sormia koukistaessa tai ’bowstringinä’, kun kyseessä on useamman peräkkäisen ligamentin kokorepeämä.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan iällä, sukupuolella, sekä kehonkoostumuksellisilla tekijöillä ei ole yhtä suurta vaikutusta sormivammojen syntyyn kuin on ajateltu. Eri kiipeilyn alalajeilla ei ole suurta vaikutusta kiipeilyvammojen syntyyn, mutta ulkokiipeily on riskialttiimpaa. Tutkimustulosten mukaan ennaltaehkäisevät menetelmät olivat pitkälti merkityksettömiä, tai osittain jopa kasvattivat loukkaantumisriskiä. Tutkimustulosten mukaan vain voimaharjoittelulla, ranteiden teippauksella ja kiipeilyfrekvenssin rajoittamisella oli tilastollista merkitystä vammariskin vähentämisessä.
Tutkimusasetelmat eivät mahdollistaneet ennaltaehkäisevien menetelmien toimivuuden tarkastelua. Jatkotutkimusta tarvitaan kartoittamaan ennaltaehkäisyn menetelmiä systemaattisesti. Etenkin pitkän aikavälin seurantatutkimuksia ja satunnaistettuja vertailukokeita tarvitaan. Tällaisista tutkimuksista saatavaa yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa tietoa voitaisiin soveltaa tehokkaammin fysioterapian alalla.
Kiipeilyn räjähdysmäisen suosion kasvun seurauksena myös lajiin liittyvät tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat lisääntyneet. Lajin kannalta näistä merkittävimpien joukossa on sormivammat, jotka ovat sekä harrastelijakiipeilijöiden että ammattilaiskiipeilijöiden yksi kattavimmista tuki- ja liikuntaelinvaivoista. Sormivammat syntyvät usein ylirasituksen seurauksena, tai ylirasituksen ja kiipeilyn itsensä yhteisvaikutuksesta. Sormivammoista tyypillisimpiä ovat annulaari- ja ristiligamenttien osittais- tai kokonaisrepeämät, jotka oireilevat turvotuksena, palpaatioarkuutena, paikallisena kipuna sormia koukistaessa tai ’bowstringinä’, kun kyseessä on useamman peräkkäisen ligamentin kokorepeämä.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan iällä, sukupuolella, sekä kehonkoostumuksellisilla tekijöillä ei ole yhtä suurta vaikutusta sormivammojen syntyyn kuin on ajateltu. Eri kiipeilyn alalajeilla ei ole suurta vaikutusta kiipeilyvammojen syntyyn, mutta ulkokiipeily on riskialttiimpaa. Tutkimustulosten mukaan ennaltaehkäisevät menetelmät olivat pitkälti merkityksettömiä, tai osittain jopa kasvattivat loukkaantumisriskiä. Tutkimustulosten mukaan vain voimaharjoittelulla, ranteiden teippauksella ja kiipeilyfrekvenssin rajoittamisella oli tilastollista merkitystä vammariskin vähentämisessä.
Tutkimusasetelmat eivät mahdollistaneet ennaltaehkäisevien menetelmien toimivuuden tarkastelua. Jatkotutkimusta tarvitaan kartoittamaan ennaltaehkäisyn menetelmiä systemaattisesti. Etenkin pitkän aikavälin seurantatutkimuksia ja satunnaistettuja vertailukokeita tarvitaan. Tällaisista tutkimuksista saatavaa yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa tietoa voitaisiin soveltaa tehokkaammin fysioterapian alalla.