Seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisy työpaikalla
Sarsipe, Rosanna (2022)
Sarsipe, Rosanna
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120426289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120426289
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää eri keinoja seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyyn ja selvittää, miten sitä voidaan ennaltaehkäistä työpaikalla. Seksuaalinen häirintä on ajankohtainen ja monissa yrityksissä arka aihe. Esihenkilön lisäksi koko työyhteisön vastuulla on luoda turvallinen ilmapiiri työpaikalla. Loppukädessä esihenkilöllä on lain mukaan puuttumisvelvollisuus seksuaaliseen häirintään.
Suomessa työpaikoilla seksuaalista häirintää ohjaa muun muassa tasa-arvolaki, työturvallisuuslaki, rikoslaki ja yhdenvertaisuuslaki. Seksuaalinen häirintä on käsitteenä vaikea yksiselitteisesti selittää, jolloin apuna voidaan käyttää tasa-arvolain määritelmää, jonka mukaan sillä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä käyttäytymistä, joka on luonteeltaan seksuaalista tai ei-toivottua. Toimintaa, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan toisen ihmisen henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja luodaan uhkaava, vihamielinen, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.
Opinnäytetyöllä ei ole yksittäistä toimeksiantajaa, vaan opinnäytetyö perustuu lainsäädäntöihin, kirjalliseen materiaaliin aiheesta ja parhaisiin käytäntöihin sekä haastatteluihin. Lähteinä käytettiin tuoreinta tutkimustietoa seksuaalisen häirinnän yleisyydestä, häirintätavoista ja niiden jakautumisesta sukupuolten mukaan.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten seksuaalista häirintää pyritään ennaltaehkäisemään työpaikalla. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahta esihenkilöasemassa työskentelevää ja yhtä resurssipäällikön asemassa työskentelevää, joilla on monien vuosien työkokemus suurissa yrityksissä.
Haastattelun tuloksista nousi esille, että harva työpaikoilla tapahtuvista häirintätilanteista tulee esihenkilön tietoon. Työsuhteen alusta alkaen yrityksissä pyritään aktiivisesti ennaltaehkäisemään seksuaalista häirintää.
Suomessa työpaikoilla seksuaalista häirintää ohjaa muun muassa tasa-arvolaki, työturvallisuuslaki, rikoslaki ja yhdenvertaisuuslaki. Seksuaalinen häirintä on käsitteenä vaikea yksiselitteisesti selittää, jolloin apuna voidaan käyttää tasa-arvolain määritelmää, jonka mukaan sillä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä käyttäytymistä, joka on luonteeltaan seksuaalista tai ei-toivottua. Toimintaa, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan toisen ihmisen henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja luodaan uhkaava, vihamielinen, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.
Opinnäytetyöllä ei ole yksittäistä toimeksiantajaa, vaan opinnäytetyö perustuu lainsäädäntöihin, kirjalliseen materiaaliin aiheesta ja parhaisiin käytäntöihin sekä haastatteluihin. Lähteinä käytettiin tuoreinta tutkimustietoa seksuaalisen häirinnän yleisyydestä, häirintätavoista ja niiden jakautumisesta sukupuolten mukaan.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten seksuaalista häirintää pyritään ennaltaehkäisemään työpaikalla. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahta esihenkilöasemassa työskentelevää ja yhtä resurssipäällikön asemassa työskentelevää, joilla on monien vuosien työkokemus suurissa yrityksissä.
Haastattelun tuloksista nousi esille, että harva työpaikoilla tapahtuvista häirintätilanteista tulee esihenkilön tietoon. Työsuhteen alusta alkaen yrityksissä pyritään aktiivisesti ennaltaehkäisemään seksuaalista häirintää.