Nuorten 14–17-vuotiaiden naisvoimistelijoiden lantionhallinnan haasteiden tunnistaminen lannerangan rasitusmurtumien ennaltaehkäisemiseksi: opas lantionhallinnan tutkimiseen
Peltonen, Nenna; Kuivalainen, Noora (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120827143
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120827143
Tiivistelmä
Spondylolyysi, joka tarkoittaa nikaman takakaaren höltymää on yksi tyypillisimmistä selkärangasta johtuvista alaselkäkivun syistä kasvuikäisillä urheilijoilla. Spondylolyysia edeltää nikaman takakaaren alueella rasitusmuutos, joka on seuraus selän toistuvista taaksetaivutus- ja kiertoliikkeistä. Yli 90 %:lla spondylolyysi syntyi L5-nikaman alueelle, joka lisäsi lannerangan notkoa sekä lantiokorin kallistumista eteenpäin. Lannerangan korostunut notko lisää lannerangan nikamien välistä kuormitusta, minkä seurauksena lantion alueelle muodostuu lihasepätasapainoa.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä yhteistyössä TMJ Fysiomaker Oy:n osteopaatin kanssa. Kehittämisyönä luotu opas lantionhallinnan tutkimiseen tehtiin sähköiseen muotoon ja se on tarkoitettu voimistelijoiden kanssa työskentelevien fysioterapeuttien ja valmentajien käyttöön. Oppaan avulla voidaan ennaltaehkäisyn näkökulmasta tutkia voimistelijoiden lantionhallintaa.
Tutkimuksista saatujen tietojen perusteella lannerangan rasitusmurtumien riskitekijöitä olivat naissukupuoli, alaraajojen ja lantionalueen lihasten voimatasot ja liikkuvuus. Lonkkaa loitontavien ja ojentavien lihasten heikkouden todettiin olevan yhteydessä rasitusmurtumien esiintyvyyteen ja alaselkäkivun ilmentymiseen. Vammojen ennaltaehkäisemiseksi lonkkaa loitontavien lihasten ja keskivartalon vahvistaminen sekä liikkuvuuden lisääminen ovat tärkeitä. Harjoittelussa on otettava huomioon myös yksilön kokonaiskuormitus ja harjoittelusta palautuminen. Jatkotutkimuksena testipatteristoa voidaan ottaa käytäntöön ja luoda progressiivinen harjoitusohjelma, jotta mahdolliset heikkoudet saadaan korjattua. Olisi mielenkiintoista nähdä pitkällä aikavälillä, miten todetut uudet ja vanhat rasitusmurtumat ilmentyvät nuorilla naisvoimistelijoilla.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä yhteistyössä TMJ Fysiomaker Oy:n osteopaatin kanssa. Kehittämisyönä luotu opas lantionhallinnan tutkimiseen tehtiin sähköiseen muotoon ja se on tarkoitettu voimistelijoiden kanssa työskentelevien fysioterapeuttien ja valmentajien käyttöön. Oppaan avulla voidaan ennaltaehkäisyn näkökulmasta tutkia voimistelijoiden lantionhallintaa.
Tutkimuksista saatujen tietojen perusteella lannerangan rasitusmurtumien riskitekijöitä olivat naissukupuoli, alaraajojen ja lantionalueen lihasten voimatasot ja liikkuvuus. Lonkkaa loitontavien ja ojentavien lihasten heikkouden todettiin olevan yhteydessä rasitusmurtumien esiintyvyyteen ja alaselkäkivun ilmentymiseen. Vammojen ennaltaehkäisemiseksi lonkkaa loitontavien lihasten ja keskivartalon vahvistaminen sekä liikkuvuuden lisääminen ovat tärkeitä. Harjoittelussa on otettava huomioon myös yksilön kokonaiskuormitus ja harjoittelusta palautuminen. Jatkotutkimuksena testipatteristoa voidaan ottaa käytäntöön ja luoda progressiivinen harjoitusohjelma, jotta mahdolliset heikkoudet saadaan korjattua. Olisi mielenkiintoista nähdä pitkällä aikavälillä, miten todetut uudet ja vanhat rasitusmurtumat ilmentyvät nuorilla naisvoimistelijoilla.