AES-etäsuunnittelun tarkkuuden arviointi
Maijala, Juho (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121228154
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121228154
Tiivistelmä
Metsähallitus aloitti Lapin alueen alue-ekologisen suunnitelman päivitysprojektin vuonna 2015. Suunnitelman päivitettävät kohteet valittiin poiminnalla Metsähallituksen tietokannasta. Alue-ekologista suunnittelua suoritettiin maastotarkastuksilla ja etäsuunnitteluna, jossa etäsuunnittelun työkaluina käytettiin erilaisia karttapohjia ja mittaustietoja. Alue-ekologisen suunnitelman päivitysprojektissa käytiin läpi metsälain 10 §:n kohteita, PEFC-sertifikaatin mukaisia iältään vanhoja metsiä sekä muita suojelua ja tarkistuksia vaativia kohteita, kuten kasvien ja eliölajien elinympäristöjä. Alue-ekologisen suunnitelman ajantasaistamisprojekti saatiin päätökseen joulukuussa 2018.
Etäsuunnitteluun kuluva työaika on vain murto-osa maastotarkastuksiin käytettävästä ajasta. Etäsuunnittelun heikkoutena voidaan pitää kuitenkin sen luotettavuutta ja soveltuvuutta. Opinnäytetyössä pureudutaan etäsuunnittelun paikkansapitävyyteen vertaamalla etäsuunnittelulla saatuja tuloksia maastotarkastuksilla saatuihin tuloksiin. Tarkistuksen kohteina ovat metsälain 10 §:n mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt.
Tarkkuuden arviointi suoritettiin valitsemalla tarkistettavat kohteet maasto-ohjelmasta satunnaisesti, jotta vältyttäisiin valikoimasta selkeästi tarkistettavia kohteita. Kohteet etäsuunniteltiin karttapohjien, latvusmallien ja puustotietojen avulla, minkä jälkeen etäsuunnitellut kohteet käytiin tarkistamassa maastossa. Maastotarkastuksissa kirjattiin ylös kohteen ominaispiirteitä sekä lopullinen päätös kohteen soveltuvuudesta metsälakikohteeksi.
Etäsuunnittelu on tulosten perusteella pätevä menetelmä selvittää metsälain 10 §:n kohteiden soveltuvuus ennalta poimitusta aineistosta. Etäsuunnittelun tarkkuuden suurimpia vaikuttavia tekijöitä ovat kohteiden puusto ja sen peittävyys ilmakuvissa, mikä käy eritoten ilmi lähteiden arvioinnissa.
Etäsuunnitteluun kuluva työaika on vain murto-osa maastotarkastuksiin käytettävästä ajasta. Etäsuunnittelun heikkoutena voidaan pitää kuitenkin sen luotettavuutta ja soveltuvuutta. Opinnäytetyössä pureudutaan etäsuunnittelun paikkansapitävyyteen vertaamalla etäsuunnittelulla saatuja tuloksia maastotarkastuksilla saatuihin tuloksiin. Tarkistuksen kohteina ovat metsälain 10 §:n mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt.
Tarkkuuden arviointi suoritettiin valitsemalla tarkistettavat kohteet maasto-ohjelmasta satunnaisesti, jotta vältyttäisiin valikoimasta selkeästi tarkistettavia kohteita. Kohteet etäsuunniteltiin karttapohjien, latvusmallien ja puustotietojen avulla, minkä jälkeen etäsuunnitellut kohteet käytiin tarkistamassa maastossa. Maastotarkastuksissa kirjattiin ylös kohteen ominaispiirteitä sekä lopullinen päätös kohteen soveltuvuudesta metsälakikohteeksi.
Etäsuunnittelu on tulosten perusteella pätevä menetelmä selvittää metsälain 10 §:n kohteiden soveltuvuus ennalta poimitusta aineistosta. Etäsuunnittelun tarkkuuden suurimpia vaikuttavia tekijöitä ovat kohteiden puusto ja sen peittävyys ilmakuvissa, mikä käy eritoten ilmi lähteiden arvioinnissa.