Lakeuden melankolikko Helsingissä ja kaupunkilainen maalaismaisemissa: tapoja, joilla Kalevan kulttuurisivujen artikkeleissa on käsitelty Vilho Lampea

Abstract

Liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi (1898–1936) on ollut julkisuudessa kuolemansa jälkeen näyttelyidensä myötä. Viimeisin näyttely, Väkevä lakeus, nähtiin Oulun taidemuseossa 2021–22. Näyttelyistä on kirjoitettu useita lehtiartikkeleita sanomalehtien kulttuurisivuilla. Artikkelit ovat keskittyneet esillä olevan Vilho Lammen taiteen lisäksi hänen persoonaansa. Kirjoittajat ovat tuoneet esille myös omia arviointejaan taiteilijan oman henkensä riistoon johtaneista syistä. Vilho Lampi hukuttautui Oulun Merikoskeen vuonna 1936.

Tutkielmassani tarkastelin kolmea eri artikkelia sanomalehti Kalevasta vuosilta 1980, 1998 sekä 2021. Artikkelit on kirjoitettu kulloisenakin mainittuna vuonna pidettyjen Vilho Lammen näyttelyiden perusteella. Vilho Lampi, liminkalaistaiteilija, oli syntynyt Oulussa ja eli siellä ensimmäiset 11 vuottaan, kunnes hänen perheensä muutti Liminkaan. Tutkielmassani halusin perehtyä Oulun ja Pohjois-Suomen maakuntalehden eli sanomalehti Kalevan kulttuuriartikkeleihin aiheen paikallisuuden ja läheisyyden vuoksi. Päälähteitä tutkielmassani olivat Vilho Lammesta kirjoitettu tietokirja sekä Taiteen sanakirja. Tutkimusmenetelminä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä retorista analyysiä.

Päädyin tutkielmassani tulokseen, että kahden vanhemman artikkelin kirjoittajat ovat kokeneet Vilho Lammen persoonan ja itsemurhan varsin subjektiivisesti ja omien olettamuksiensa mukaan. Tuorein tarkastelemani artikkeli ei edustanut kirjoittajansa subjektiivista näkemystä. Artikkeliin oli haastateltu kolmea eri taiteilija Lammen elämän oletettua asiantuntijaa, joista yksi on hänen sukulaisensa.

Tutkielmani johtopäätöksenä kyseenalaistin tavat, joilla kuolleesta, enimmäkseen kuolemansa jälkeen julkisuuteen nostetusta taiteilijasta, on kirjoitettu. Artikkeleissa on tehty arvioita hänen psyykestään ja elämästään sekä elintavoistaan hänen itsemurhansa perusteella. Päädyin johtopäätökseen, että artikkeliin päätyvät kirjoittajien omat arviot pitäisi esittää sellaisina kuin ne ovat eli olettamuksina. Lisäksi kiinnittäisin erityistä huomiota kirjoittajien eettiseen vastuuseen varsinkin siinä tapauksessa, kun kirjoitetaan kuolleesta henkilöstä.