Työuupumukselle altistavat tekijät orkesterimuusikon ammatissa

Abstract

Tämä työ käsittelee työuupumukselle altistavia tekijöitä orkesterimuusikon ammatissa. Työuupumus on yleinen yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa ihmiseen hyvin kokonaisvaltaisesti niin psyykkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Se on pitkittyneen työstressin aikaansaama häiriötila, jota luonnehtivat uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen sekä ammatillisen itsetunnon heikentyminen. Orkesterimuusikoiden ammatin kontekstissa työuupumusta ei ole juurikaan tutkittu, ja alan työhyvinvointitutkimukset ovat ylipäätään vähäisiä. Kuitenkin muusikoiden erilaisista terveysongelmista on raportoitu jo useampi vuosikymmen. Tutkimukselle on siis tilausta.

Työni tavoite oli selvittää, millaiset tekijät orkesterimuusikon ammatissa altistavat työuupumukselle. Tutkin aihetta käyttäen lähteenä kansallisia sekä kansainvälisiä artikkeleita, kirjoja sekä tutkimusta. Aineiston pohjalta muodostin työuupumusta ja orkesterimuusikon ammattia käsittelevän teoreettisen osuuden, minkä jälkeen kartoitin tämän teoreettisen viitekehyksen avulla työuupumuksen riskitekijöitä orkesterimuusikon työssä. Työni empiirisen osion toteutin kvalitatiivisena yksittäistapaustutkimuksena, jossa haastattelin työuupumuksen seurauksena alaa vaihtanutta orkesterimuusikkoa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna lomakehaastatteluna. Selvitin haastattelussa haastateltavan uupumukseen johtaneita työympäristön sekä yksilötason riskitekijöitä ja sivusin aiheen rajauksesta huolimatta hiukan myös uupumisen ennaltaehkäisyä.

Tutkimustuloksissa selviää, että orkesterimuusikon työ on korkeasti kuormittavaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Orkesterimuusikko altistuu monille uupumista aiheuttaville fyysisille ja psykososiaalisille riskitekijöille työssään. Työntekijän yksilölliset ominaisuudet ja henkilökohtainen elämä vaikuttavat uupumuksen syntyyn ja riskitekijöiden aktivoitumiseen. Kirjallisuudessa korostuivat erityisesti suuren laadullisen ja määrällisen työkuorman vaikutukset fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja jaksamiseen, ongelmista vaikenemisen kulttuuri kilpaillussa työyhteisössä sekä muusikon itsensä ja työyhteisön aiheuttamat suoriutumispaineet ja esiintymiseen liittyvät haasteet. Haastateltavan kokemuksissa nousivat näiden lisäksi merkittävinä työn suorituskeskeinen luonne, pärjäämisen kulttuuri, työyhteisön huono ilmapiiri sekä esiintymiseen liittyvät paineet.

Tein tämän opinnäytetyön niin itselleni, kollegoilleni kuin toivoakseni myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua herätteleväksi avaukseksi, sillä tutkimusaineiston pohjalta vahvistui käsitys siitä, ettei orkesterityön riskitekijöitä vielä tunnisteta ja tunnusteta riittävästi, mikä aiheuttaa paljon pahoinvointia alalla. Orkesterialan mielenterveyden tukipalveluita tulisi pystyä kohdentamaan paremmin, mikä onnistuu tuntemalla orkesterimuusikoiden työolot ja kuormitustekijät paremmin. Tämä taas onnistuu ainoastaan lisääntyvän tutkimuksen avulla. Tulevaisuudessa olisi hienoa nähdä esimerkiksi laajemmalle haastattelujoukolle toteutettu tutkimus aiheesta.