Näkemyksiä terveydenhoitajien ja monikkoperheiden kohtaamisesta

Abstract

Monikkoperheet ovat perheitä, joihin on syntymässä tai on jo syntynyt useampi lapsi kerrallaan, esimerkiksi kaksoset tai kolmoset. Hedelmöityshoitojen yleistyminen ja kehittyminen ovat lisänneet monikkoraskauksien määrää viime vuosikymmenten aikana. Tavalliseen raskauteen verrattuna monikkoraskaus sisältää enemmän riskejä, jonka takia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta saatu neuvonta ja tuki koetaan tärkeäksi. Vauva-arjessa haasteet moninkertaistuvat, mikä lisää monikkoperheiden erityistuen tarvetta. Suomessa kaikki perheet ovat oikeutettuja neuvolapalveluihin, joissa vastaanottoja ja kotikäyntejä järjestävät pääosin terveydenhoitajat. Kansainvälisellä tasolla raskauden aikaista ja raskauden jälkeistä seurantaa toteuttavat muun muassa kätilöt ja muut terveysalan ammattilaiset.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla näkemyksiä terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavien ammattilaisten ja monikkoperheiden välisestä kohtaamisesta. Etsimme vastausta tutkimuskysymykseen: Minkälaisia näkemyksiä monikkoperheillä ja terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavilla ammattilaisilla on monikkoperheiden kohtaamisesta? Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui 13:sta kansainvälisestä tutkimuksesta. Tiedonhaku toteutettiin järjestelmällisesti hyödyntäen CINAHL ja PubMed -tietokantoja, sekä manuaalista hakua. Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Tuloksissa sekä monikkoperheet että terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavat ammattilaiset toivat esille monikkoperheiden erityisen tuen tarpeet. Monikkoperheet kokivat, että terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavien ammattilaisten tuki ei kuitenkaan kattanut heidän tarpeitaan. Lisäksi saatu tuki oli epäyhdenmukaista ja ristiriitaista. Vuorovaikutus terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavien ammattilaisten ja monikkoperheiden välillä koettiin merkitykselliseksi, mutta vaihtelevaksi. Terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavat ammattilaiset olivat tietoisia monikkoperheiden toiveista ja tarpeista, mutta heillä ei ollut tarpeeksi toimintaedellytyksiä tarjoamaan kaivattua tukea. Toimintaedellytyksiä heikensivät muun muassa lisääntynyt työmäärä, tiedonpuute, ajanpuute ja kasvava henkilöstöpula. Puutteista huolimatta terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavia ammattilaisia ja heidän työtään kuitenkin arvostettiin.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että monikkoperheiden saama tuki ei kohtaa heidän toiveitaan ja tarpeitaan. Terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavat ammattilaiset tarvitsevat parempia toimintaedellytyksiä, kuten lisäkoulutusta, tarjotakseen monikkoperheille heidän tarvitsemaansa tukea. Monikkoperheiden ja terveydenhoitajan työnkuvaa toteuttavien ammattilaisten kohtaamisella on suuri merkitys perheille, ja ammattilaisten tekemää työtä pidetään suuressa arvossa.