"Kaikki paikat lämpimiksi ja fiilis kohilleen": selvitys nuorten tanssiurheilijoiden lämmittelytottumuksista

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin nuorten tanssiurheilijoiden lämmittelytottumuksia: miten he lämmittelevät, miten kokevat lämmittelyn vaikuttavan suoritukseensa ja miksi lämmittely jää tekemättä tai riittämättömäksi. Tutkimusaineisto kerättiin teettämällä kohderyhmälle kysely sekä haastattelemalla heidän valmentajaansa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat tanssiurheiluseura Telemark Teamin juniori- ja nuorisoikäiset vakio- ja latinalaistanssijat. Idea työn aiheesta lähti käytännön tarpeesta selvittää syitä miksi lämmittely usein jää riittämättömäksi erityisesti ennen harjoituksia.

Tietoperustassa perehdyttiin lämmittelyn lyhyt- ja pitkäaikaisiin vaikutuksiin kehossa ja lämmittelyn merkitykseen harjoituksen ja kilpailusuorituksen onnistumisen kannalta. Lisäksi kartoitettiin onnistuneen lämmittelyn rakennuspalikoita. Lämmittelyllä on suuri vaikutus urheilijan hyvinvointiin ja lajissa kehittymiseen erityisesti, kun kyseessä on taitolaji. Jo 10–15 minuutin alkuverryttely, joka toteutetaan laadukkaasti, lisää vuositasolla harjoitusaikaa reilusti ja sen avulla voidaan kehittää monenlaisia taitoja, liikkuvuutta ja peruskuntoa sekä ehkäistä loukkaantumisia ja rasitusvammoja.

Kyselytutkimuksesta ja haastattelusta kävi ilmi, että nuoret ovat hyvin tietoisia lämmittelyn vaikutuksista kehossaan, mutta silti motivaatiota lämmittelyn omatoimiselle suorittamiselle ei tahdo löytyä. Valmentajan näkemys asiasta oli hyvin samansuuntainen. Ennen kilpailuja verryteltiin selvästi ahkerammin kuin ennen harjoituksia. Nuorten omatoimiset lämmittelyrutiinit vaikuttivat olevan melko monipuoliset, joten tietoa ja taitoa heiltä asian suhteen löytyi ja he osasivat arvioida lämmittelyn vaikutuksia hyvin tarkkanäköisesti. Selkeämpiä ohjeita ja valmiita malleja kaivattiin lämmittelyn suorittamisen tueksi ja myös ryhmäpaine ilmoitettiin motivoivaksi tekijäksi.

Tulosten perusteella rutiinin luominen on avainasemassa, kun lähdetään parantamaan tilannetta, tällöin lämmittely ei tunnu pakolliselta pahalta, joka pitäisi väkisin yrittää suorittaa. Myös ymmärryksen lisääminen lämmittelyn pitkäaikaisista vaikutuksista on oleellista. Kun nuoret ymmärtävät lämmittelyn hyödyt myös pidemmällä tähtäimellä, motivaatio sen toteuttamiseen todennäköisesti kasvaa, sillä kyseessä on kilpailulaji, joissa pyritään kehittymään ja olemaan parempia kuin kilpakumppanit. Toisaalta tämän ikäiset nuoret tarvitsevat vielä selkeitä ohjeita ja rakennetta toiminnalleen, joten seuran ja valmentajien tulisi luoda hyvät puitteet ja mahdollisimman matala kynnys omatoimisen lämmittelyn toteuttamiselle. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä, sillä uudenlaisen toimintamallin luominen ottaa aikansa, ja monet nuorista ovat kuitenkin jo vuosia harrastaneet lajia eivätkä ole tottuneet tekemään riittävää alkuverryttelyä.

In this thesis, I studied the effects of warm-up in the body and mind. I conducted a survey for young athletes aged 12–18 in the field of dance sport and also interviewed their coach. My aim was to find out what the young dancers think about warming up, how they usually warm up for practice and competitions and why their warm-up is often insufficient.

Warming up is important in all fields of sport and exercise but for some reason it is often seen as something extra instead of an essential part of the practice. A warm-up routine of 10–15 minutes increases the yearly practice amount significantly. Good warm-up prevents injuries, boosts recovery and can be used for improving many qualities, such as various motor skills, balance and flexibility.

This study showed that young dancers are very well aware of the short-term effects of warming up both in the body and mind, but they lack the understanding of its long-term benefits. They warm up better for competitions than for practice. When they do warm up, their routine is quite good and versatile, which means that they have the necessary skills and knowledge for it.

What should be done in the future is that the dancers should be made aware of the long-term effects of warming up, for example, how it makes learning more effective and how it can be used to improve their dancing technique and hence get them better results in the competitions. In addition, some changes should be made at the dance studio to motivate the young dancers to arrive early enough to have sufficient time for the warm-up and also to provide them with well-structured information on how to do it so that they feel confident enough. Moreover, creating peer pressure would motivate the young dancers for better warm-up. When warming up becomes a routine, it will not feel like something extra that the coaches constantly go on about.

These kinds of changes will take some time since many of the dancers in question have already been dancing for several years and building up a new routine will require time and effort from the coaches as well.