Digitalisaatioon liittyvän osaamisen kartoitus sosiaali- ja terveydenhoito-organisaatiossa.

Abstract

Tietoteknologia on ollut jo pitkään olennaisena osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Digitalisaatiolta odotetaan etuja taloudellisesta ja hoidon laadun näkökulmasta, mutta sillä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia kuten lisääntynyt stressi oppimisesta ja digitalisaation mukauttamisesta työnkulkuun. Työelämässä on tapahtumassa työntekijöiden globaali vanheneminen, jossa henkilöstö vanhenee ja uusista, nuorista työntekijöistä on pulaa. Digitaalisesta teknologiasta odotetaan apua työvoiman vähenemiseen. Tämä kuitenkin tuo haasteita uusien työtapojen ja menetelmien oppimiseen.

Opinnäytetyössä kartoitettiin Kuopion kaupungin perusturvan ja terveydenhuollon palvelualueiden kuuluvan ammattihenkilöstön taitoja, sitoutumista ja tyytyväisyyttä digitalisaatioon liittyvissä asioissa, kuten tiedonhallinnasta, tieto- ja viestintäteknologian käytöstä, sekä digitaidoista ja tällä tavoin kuvattiin koulutuksen tarvetta sekä halukkuutta koulutukseen. Tutkimuksella haettiin vastauksia kysymykseen, miten henkilöstö kokee digitaalisen teknologian, kuten digitaalisten laitteiden, ohjelmistojen ja viestintävälineiden käyttämisen arjen työtehtävissä? Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena verkkokyselynä.

Tutkimuksesta ilmeni, että vanhempi henkilöstö ei hallitse digitalisaatioon vaatimia taitoja yhtä hyvin kuin nuoret työntekijät ja tällä voi olla suurikin vaikutus henkilöstön motivoituneisuuteen ja sitoutuneisuuteen käyttämään jatkuvasti kehittyvää digitaalista teknologiaa. Vaikutus voi näkyä hyvin nopeasti koko työyhteisössä. Tämän takia henkilöstön täydennyskoulutukseen ja organisaation tukeen uuden oppimiseen olisi panostettava tehokkaasti. Kun henkilöstö otetaan aktiivisesti mukaan suunnittelemaan ja kehittämään omia työskentelytapoja ja menetelmiä, sillä voi olla positiivinen vaikutus uusien asioiden opiskeluun ja motivaatioon käyttää uusia teknologioita työn tukena. Tästä hyötyy myös organisaatio työn tehokkuuden kasvamisena ja mahdollisten menojen pienenemisenä.

Information technology has long been an integral part of social and healthcare. Benefits of digitalisation are expected from a financial and quality of care perspective, but digitalization can also have negative effects such as increased stress from learning digital skills and adapting the skills to the workflow. In working life, the global aging of the workforce is taking place as personnel are aging and there is a shortage of new, young employees. Digital technology is expected to help reduce the need for the workforce. However, this brings challenges in learning new ways of working and methods. The thesis mapped the skills, commitment and satisfaction of the professional staff in the social and health care services of the City of Kuopio in matters related to digitization, such as the use of information management, information and communication technology and digital skills, and consequently the need for training and the willingness for training were described. The research sought answers to the question how personnel experience the use of digital technology, such as digital devices, software and communication tools, in everyday work tasks. The research was implemented as a quantitative online survey. The research showed that older personnel do not control the skills required by digitalization as well as young employees, and this can have a major impact on the motivation and commitment of the personnel to use the everevolving digital technology. The effect can be seen very quickly in the entire work community. Because of this, an effective investment should be made in the continuing education of the personnel and the support of the organization in learning new things. When personnel is actively included in planning and developing their working methods and methods, it can have a positive influence on learning and the motivation to use new technologies to support work. The organization also benefits from this as work efficiency increases and possible expenses decrease.