Shaktajoogaa työhyvinvoinnin välineeksi sosiaalialalle

Abstract

Tämä opinnäytetyö syntyi halustani etsiä vastausta jatkuvaan kuormittumisen ongelmaan sosiaalialalla työskenteleville. Tavoitteenani oli selvittää voisiko Shaktajooga olla toimiva työkalu yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseen ja työssä jaksamisen parantamiseen sosiaalialalla. Shaktajooga valikoitui menetelmäksi siitä syystä, että olen harjoittanut ja opettanut menetelmää jo vuosia. Havaintoni myönteisistä muutoksista omassa ja muiden joogien elämässä ovat toimineet kannustimena tutkia menetelmää työhyvinvoinnin näkökulmasta sosiaalialalla.

Tutkimusote työssäni on kvalitatiivinen eli laadullinen. Keräsin aineiston järjestämällä sosiaalialalla työskentelevälle koeryhmälle kuuden joogakerran harjoituskokonaisuuden ja teettämällä heillä kaksi kyselyä. Kyselyn tarkoitus oli saada osallistujia tarkastelemaan hyvinvointinsa tilaa ja mahdollista muutosta joogajakson kuluessa ja jälkeen. Kyselyt pohjautuivat Pentti Sydänmaalakan kokonaiskuntoisuuden käsitteen kuuteen hyvinvoinnin aspektiin ja osallistujat arvioivat jaksamistaan vapaasti omin sanoin. Osallistujat arvioivat joogan vaikutuksia hyvinvointiinsa erityisesti työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Selvitin työssäni hyvinvoinnin moniulotteista käsitettä esittelemällä Allardtin hyvinvoinnin teoriaa ja sen uudistettua versiota. Itse joogan suhteen teoriaosa pohjautuu Bessel Van der Kolkin länsimaisen tieteen menetelmin tehtyihin tutkimuksiin. Tässä työssä harjoitteena käytetyn Shaktajoogan tieteen ja filosofisen näkökulman toivat Shakta joogakoulun opettajat Miska Käppi ja Otto Kronqvist.

Joogalla tiedetään yleisesti olevan hyvinvointia harmonisoivia vaikutuksia ja tämä työ vahvistaa tätä käsitystä. Teoriataustan ja tässä työssä kerätyn aineiston vuoropuhelu sujuu yhteisymmärryksessä. Lyhyenkin harjoitusjakson aikana osallistujat muodostivat käsityksen, että pitempään jatkuessaan joogalla voisi olla pysyviä ja myönteisiä vaikutuksia kokonaishyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.