Miten toimia lasten kanssa fiktiotuotannossa? : esimerkkinä Munkkivuori-sarja ja Pakopiste-lyhytelokuva

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään sitä, miten alle 15-vuotiaiden lasten kanssa kannattaa toimia fiktiotuotannossa: miten lapsen kanssa tulisi toimia ennen kuvaustilannetta ja kuvaustilanteen jälkeen, jotta lapsesta saadaan paras potentiaali irti kuvaustilanteessa ja jotta varmistetaan, että lapsi on lapsi vielä kuvausten jälkeenkin. Aihetta tarkastellaan erityisesti tuotannollisesta näkökulmasta. Lapsen ohjaaminen kuvaustilanteessa ei ole tämän tutkielman keskiössä.

Tutkimuskysymystä tarkastellaan lainsäädännön ja kirjallisuuden sekä erityisesti Munkkivuori-tv-sarjan ja Pakopiste-lyhytelokuvan tuotantoprosessissa karttuneiden havaintojen kautta. Tutkielmaan on haastateltu Munkkivuori-sarjan tekijöitä. Pakopiste-lyhytelokuva on puolestaan osa toiminnallista opinnäytetyötä, johon kyseisen teososan lisäksi kuuluu tämä kirjallinen tutkielma. Kirjoittaja toimi Pakopiste-lyhytelokuvan tuottajana, toisena käsikirjoittajana ja lapsen tukihenkilönä kuvauksissa sekä vastasi castingistä yhdessä ohjaajan kanssa.

Tutkielmassa havaitaan, että tuotannoissa, joissa on lapsirooleja, erityisesti harjoittelulla on ratkaiseva merkitys sisällöllisessä onnistumisessa. Lisäksi etukäteen tapahtuva harjoittelu säästää aikaa kuvaustilanteessa, eli harjoitteluun panostamiselle on paitsi sisällölliset myös taloudelliset perusteet. Tutkielmassa käy ilmi myös, että lasten näyttelijäntyön valmentajalla on keskeinen rooli paitsi lasten harjoituttamisessa myös heidän henkisessä valmistautumisessaan: valmentajan kanssa keskusteltiin käsikirjoituksesta heränneistä mietteistä ja huolenaiheista ja niitä ratkottiin yhdessä.

Tuloksista ilmenee, että lapsirooleja sisältävissä tuotannoissa kannattaa panostaa harjoitteluun ja harjoitusten painopisteen tulisi olla mahdollisuuksien mukaan esituotannossa. Kuvausjaksolle sijoittuva harjoittelu olisi puolestaan hyvä ottaa huomioon heti alussa aikataulua laadittaessa. Munkkivuori-sarjan harjoitusprosessista ja uudesta työnkuvasta – lasten näyttelijäntyön valmentajasta – kannattaa ottaa oppia myös tulevissa fiktiotuotannoissa.