Sähkön huipputehohallinta automaatioavusteisesti
Jauhiainen, Tuure (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302102245
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302102245
Tiivistelmä
Tämä työ on tehty Taloenergia Oy:lle ja siinä käsitellään sähköliittymän piikkitehoa, kuinka siihen voidaan automaatioavusteisesti vaikuttaa sekä mitä asioita on huomioitava, jotta piikkitehohallinnan toteuttamisella voidaan saavuttaa enemmän hyötyjä kuin haittoja.
Työn tarkastelu on rajattu huipputehohallinnan osalta pienjännitealueelle ja asuinkiinteistöihin. Sen tavoitteena on määrittää, millaisia taloudellisia säästöjä sähkön piikkitehohallinnan avulla voidaan saavuttaa ja onko korjaus- tai uudisrakentamisessa mahdollista rajoittaa pääsulakkeiden koon ylimitoittamista, esimerkiksi lisääntyneiden sähköautojen latauksesta aiheutuvien pääsulakkeiden ylimitoitustarpeiden vuoksi.
Työntapana käytettiin tiedonhakua internetistä ja kirjallisuudesta, keskusteluja alan ammattilaisten kanssa sekä laskentaa.
Kirjallinen esitys aloitetaan huipputehohallinnan karkeasta määrittelystä ja etenee teoriasta käytännön esimerkkiin. Tuloksia tarkastellaan asuinosakeyhtiön taloudellisesta näkökulmasta yhteenvedossa sekä tavoitteiden arvioinnissa.
Esille nousseita huipputehohallinnan toteuttamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat autopaikkojen sähköistys, lämmitysmuoto, hissit, saunat sekä muut vuorottelun mahdollistavat sähkölaitteet. Mikäli sähkötehon vuorottelua ei voida toteuttaa, ei sähkön huipputehohallinnalla voida saavuttaa merkittävää hyötyä.
Yhteenvetona todetaan, että huipputehohallinnan hyödyntäminen pääsulakkeiden mitoittamiseen sekä dynaamisen sähkön huipputehohallinnan hyödyntäminen pitkällä aikavälillä voivat luoda merkittäviä säästöjä projekti- sekä käyttökustannuksissa. Lisäksi huipputehohallinnalla voidaan saavuttaa yhteiskunnallista hyötyä runkoverkon rasituksen tasaamisella.
Työn tarkastelu on rajattu huipputehohallinnan osalta pienjännitealueelle ja asuinkiinteistöihin. Sen tavoitteena on määrittää, millaisia taloudellisia säästöjä sähkön piikkitehohallinnan avulla voidaan saavuttaa ja onko korjaus- tai uudisrakentamisessa mahdollista rajoittaa pääsulakkeiden koon ylimitoittamista, esimerkiksi lisääntyneiden sähköautojen latauksesta aiheutuvien pääsulakkeiden ylimitoitustarpeiden vuoksi.
Työntapana käytettiin tiedonhakua internetistä ja kirjallisuudesta, keskusteluja alan ammattilaisten kanssa sekä laskentaa.
Kirjallinen esitys aloitetaan huipputehohallinnan karkeasta määrittelystä ja etenee teoriasta käytännön esimerkkiin. Tuloksia tarkastellaan asuinosakeyhtiön taloudellisesta näkökulmasta yhteenvedossa sekä tavoitteiden arvioinnissa.
Esille nousseita huipputehohallinnan toteuttamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat autopaikkojen sähköistys, lämmitysmuoto, hissit, saunat sekä muut vuorottelun mahdollistavat sähkölaitteet. Mikäli sähkötehon vuorottelua ei voida toteuttaa, ei sähkön huipputehohallinnalla voida saavuttaa merkittävää hyötyä.
Yhteenvetona todetaan, että huipputehohallinnan hyödyntäminen pääsulakkeiden mitoittamiseen sekä dynaamisen sähkön huipputehohallinnan hyödyntäminen pitkällä aikavälillä voivat luoda merkittäviä säästöjä projekti- sekä käyttökustannuksissa. Lisäksi huipputehohallinnalla voidaan saavuttaa yhteiskunnallista hyötyä runkoverkon rasituksen tasaamisella.