TAJUTTOMAN JA ELOTTOMAN POTILAAN ENSIAPU-Ensiapuohjeet laboratorion henkilökunnalle
Manikainen, Eduard; Ikonen, Jenna (2023)
Manikainen, Eduard
Ikonen, Jenna
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302142374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302142374
Tiivistelmä
Ensiavun antaminen on jokaisen siihen kykenevän kansalaisen velvollisuus. Ensisijaisesti ensiavun pyrkimyksenä on autettavan peruselintoimintojen eli hengityksen ja sen kautta hapensaannin ja verenkierron turvaaminen sekä henkeä pelastavan ensiavun antaminen ennen ammattiavun saapumista. Elimistön solut alkavat nopeasti vaurioitua hengityksen estyessä tai vakavien verenkierron häiriöiden vuoksi. Aivokudoksen solut kestävät hapenpuutetta huonoiten. Tavallisesti ensiapu aloitetaan tapahtumapaikalla ilman apuvälineitä. Ensiaputoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi haavojen sitominen, murtumien tukeminen, autettavan suojaaminen kylmältä, rauhoittaminen ja tarkkailu, kylkiasentoon kääntäminen tai peruselvytyksen aloittaminen.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä, jonka tarkoituksena oli tuottaa perehdytysmateriaali ja video tajuttoman- sekä elottoman potilaan kohtaamisen ja ensiavun tueksi ISLABin työntekijöille. Moni työntekijöistä on
käynyt ensiapukurssin omassa koulutuksessaan vuosia sitten ja taidot ovat siitä ruostuneet. Kehittämistyön
tavoitteena oli lisätä laboratorion henkilökunnan ensiaputaitoja. Ensiapua vaativia tilanteita tulee varmasti
eteen laboratorion näytteenotossa ja mahdollisilla osastokierroilla, vaikka osastolla onkin omaa henkilökuntaa
paikalla. Koko henkilökunnan tulee kouluttautua tunnistamaan potilaan hätätila, hälyttämään lisäapua ja aloittamaan peruselvytys tai potilaan elintoimintoja vakauttava hoito sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Ensiaputaidot pysyvät parhaiten yllä säännöllisellä harjoittelulla, joka on suositusten mukaan 2–12 kuukauden välein
toistettava harjoitus.
Kehittämistyössä suunniteltiin ja toteutettiin ohjeet tajuttoman ja elottoman potilaan ensiapuun videon muodossa. Näytteenottopisteistä puuttuvat ajantasaiset ensiapuohjeet ja jokaisen tulisi osaltaan osata perusensiaputaidot, joten ajantasaisille ensiapuohjeille koettiin tarve. Video suunnattiin näytteenottopisteisiin näytteenottajien ja laboratorion työntekijöiden käyttöön ja sen suunnittelun pohjana käytettiin Suomessa yleisesti
käytössä olevia ensiapuohjeita. Videosta koottiin tiivis ohjevideo, jonka työntekijät ehtivät katsoa töiden lomassa. Tulevaisuudessa laboratoriossa voisi olla tarpeellista kehittää säännöllistä ensiapukoulutusta ja ottaa
järkyttävien tapahtumien purkukeskustelut osaksi arkityöskentelyä.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä, jonka tarkoituksena oli tuottaa perehdytysmateriaali ja video tajuttoman- sekä elottoman potilaan kohtaamisen ja ensiavun tueksi ISLABin työntekijöille. Moni työntekijöistä on
käynyt ensiapukurssin omassa koulutuksessaan vuosia sitten ja taidot ovat siitä ruostuneet. Kehittämistyön
tavoitteena oli lisätä laboratorion henkilökunnan ensiaputaitoja. Ensiapua vaativia tilanteita tulee varmasti
eteen laboratorion näytteenotossa ja mahdollisilla osastokierroilla, vaikka osastolla onkin omaa henkilökuntaa
paikalla. Koko henkilökunnan tulee kouluttautua tunnistamaan potilaan hätätila, hälyttämään lisäapua ja aloittamaan peruselvytys tai potilaan elintoimintoja vakauttava hoito sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Ensiaputaidot pysyvät parhaiten yllä säännöllisellä harjoittelulla, joka on suositusten mukaan 2–12 kuukauden välein
toistettava harjoitus.
Kehittämistyössä suunniteltiin ja toteutettiin ohjeet tajuttoman ja elottoman potilaan ensiapuun videon muodossa. Näytteenottopisteistä puuttuvat ajantasaiset ensiapuohjeet ja jokaisen tulisi osaltaan osata perusensiaputaidot, joten ajantasaisille ensiapuohjeille koettiin tarve. Video suunnattiin näytteenottopisteisiin näytteenottajien ja laboratorion työntekijöiden käyttöön ja sen suunnittelun pohjana käytettiin Suomessa yleisesti
käytössä olevia ensiapuohjeita. Videosta koottiin tiivis ohjevideo, jonka työntekijät ehtivät katsoa töiden lomassa. Tulevaisuudessa laboratoriossa voisi olla tarpeellista kehittää säännöllistä ensiapukoulutusta ja ottaa
järkyttävien tapahtumien purkukeskustelut osaksi arkityöskentelyä.