FPT-1000-prototyypin tuotekehitysprojekti : Design for Assembly -sovellus
Kuusrainen, Niko (2023)
Kuusrainen, Niko
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302142397
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302142397
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli perehtyä tuotekehitysprosessin sekä työkalujen teoriaan sekä soveltaa sitä käytäntöön. Käytännön sovellus toteutettiin Fastems Oy:lle tuotekehitysprojektina FPT-1000-prototyyppiin.
Menetelmät valittiin DfA (Design for Assembly) -filosofiasta. Tavoitteena oli helpottaa asennettavuutta, vähentää osamäärää sekä korjata mahdollinen leikkuunesteen valumisriski. Lopullisena tuotoksena haluttiin yrityksen käyttöön tarpeelliset mallit, tekniset kuvat sekä nimikkeet tuotteen tulevaa versiopäivitystä varten. Oheistavoitteina oli tarkastella projektin palautejärjestelmän toiminnallisuutta sekä ostetun suunnittelutyön laatua.
Merkittävä vaikuttaja tuotekehityksessä on sen ajoitus: paras tulos saadaan suunnittelutyön ollessa vasta alkutekijöissään. Opinnäytetyön kehitystyö tehtiin ulkopuolisen suunnittelun pohjalta tehtyyn prototyyppiin. Tuotekehityksen rajaus päätyi odotettua suppeammaksi, koska laajempaan rajaukseen ei ollut tarpeeksi suunnitteluresursseja. Tämän takia valittujen DfA-työkalujen annista ei saatu kaikkea hyötyä irti.
Tuotekehityskohteeksi rajatun osakokonaisuuden määrä laski 22 % alkuperäisestä. Tästä valtaosa oli pultteja, muttereita ja aluslevyjä. Tarkistuslistojen mukaan kehitystä tuli 16,7 %, mutta tässä on otettava huomioon tekijän kokemattomuus ja subjektiivisuus. Tämän otannan perusteella tuotekehityksellä tuotteen kokonaisosamäärää saatiin laskettua merkittävästi. Tämä herättääkin kysymyksen suunnittelun tehokkuudesta: miten ostetun – ja miksei henkilökohtaisenkin - suunnittelutyön kannattavuutta voisi tarkastella järjestelmällisemmin?
Menetelmät valittiin DfA (Design for Assembly) -filosofiasta. Tavoitteena oli helpottaa asennettavuutta, vähentää osamäärää sekä korjata mahdollinen leikkuunesteen valumisriski. Lopullisena tuotoksena haluttiin yrityksen käyttöön tarpeelliset mallit, tekniset kuvat sekä nimikkeet tuotteen tulevaa versiopäivitystä varten. Oheistavoitteina oli tarkastella projektin palautejärjestelmän toiminnallisuutta sekä ostetun suunnittelutyön laatua.
Merkittävä vaikuttaja tuotekehityksessä on sen ajoitus: paras tulos saadaan suunnittelutyön ollessa vasta alkutekijöissään. Opinnäytetyön kehitystyö tehtiin ulkopuolisen suunnittelun pohjalta tehtyyn prototyyppiin. Tuotekehityksen rajaus päätyi odotettua suppeammaksi, koska laajempaan rajaukseen ei ollut tarpeeksi suunnitteluresursseja. Tämän takia valittujen DfA-työkalujen annista ei saatu kaikkea hyötyä irti.
Tuotekehityskohteeksi rajatun osakokonaisuuden määrä laski 22 % alkuperäisestä. Tästä valtaosa oli pultteja, muttereita ja aluslevyjä. Tarkistuslistojen mukaan kehitystä tuli 16,7 %, mutta tässä on otettava huomioon tekijän kokemattomuus ja subjektiivisuus. Tämän otannan perusteella tuotekehityksellä tuotteen kokonaisosamäärää saatiin laskettua merkittävästi. Tämä herättääkin kysymyksen suunnittelun tehokkuudesta: miten ostetun – ja miksei henkilökohtaisenkin - suunnittelutyön kannattavuutta voisi tarkastella järjestelmällisemmin?