Katuvalokuvauksen kehittyminen valokuvataiteen lajiksi kuvajournalismin varjosta

Abstract

Tutkimuksessa perehdyttiin katuvalokuvauksen ja kuvajournalismiin kehitykseen valokuvauksen lajeina sekä niiden väliseen suhteeseen. Tutkittiin kahden toisaalta hyvin samankaltaisen mutta myös hyvin erilaisen valokuvauksen lajin historiaa ja lajien suurimpia vaikuttajia. Lähdemateriaaleina käytettiin valokuvauksen historian peruskirjallisuutta, mutta myös kumpaankin alalajiin keskittyviä teoksia.

Tutkimuksessa kuvataan sekä kuvajournalismin että katuvalokuvauksen historiaa sekä valokuvaajia, jotka ovat vaikuttaneet lajien syntyyn. Erityisesti Henri Cartier-Bressonin työ on merkittävä kummankin lajin kehitykselle. Historian kuvaukset on jaettu alueittain: Eurooppa, Yhdysvallat ja Suomi.

Lisäksi pohditaan sekä journalistisen kuvan että katuvalokuvan merkitystä totuudenmukaisena dokumenttina. Tutkitaan myös valokuvan totuusarvoa ja sitä, missä kulkee dokumentin ja taideteoksen raja. Milloin katuvalokuva on journalistinen ja voiko journalistinen kuva olla myös katuvalokuva tai taidevalokuva?

Cartier-Bresson laati 1950-luvulla ohjeita valokuvaajille. Nämä ohjeet ovat muodostuneet kivijalaksi valokuvauksen opetukselle ja kuvien ottamiselle vuosikymmeniksi. Tutkimuksessa pohditaan ohjeiden noudattamisen tarpeellisuutta katuvalokuvauksen kannalta.

Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka kuvajournalismi ja katuvalokuvaus ovat syntyneet samoista lähtökohdista ja jakavat yhteistä historiaa, lajeilla on eroja. Huomattiin, että eroja on sekä kuvaamisen lähtökohdissa, kuvien kohdeyleisössä että dokumentoinnin tavoissa.

Tutkimuksen tuloksena syntyi myös ideoita jatkotutkimukselle. Esimerkiksi valokuvien totuusarvo on selkeästi mielenkiintoinen tutkimuskohde.