Talotekniikan vähähiilinen suunnittelunohjaus suomalaisessa asuinkerrostalohankkeessa
Rantala, Siiri (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303133527
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303133527
Tiivistelmä
Taloteknisten järjestelmien materiaalit ja energiankäyttö lisäävät osaltaan rakennusten elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Insinöörityön tarkoituksena oli tutkia talotekniikan osuutta rakennuksen laskennallisesta hiilijalanjäljestä ja ratkaisuja talotekniikan päästöjen pienentämiseksi. Työ koostuu kirjallisuustutkimuksesta ja empiirisestä osuudesta.
Työtä varten tutustuttiin rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmään ja talotekniikan rooliin arvioinnissa. Työssä kuvataan arviointimenetelmän lisäksi vähähiilisen rakentamisen ja sen kotimaisen säädösvalmistelun sisältöä. Talotekniikan vähähiilisiä ratkaisuja tarkastellaan aikaisempien tutkimusten pohjalta. Vaihtoehtojen vaikutuksia päästöihin arvioidaan osana varhaisen vaiheen hiilijalanjälkilaskentaa referenssikohteessa, joka on suunnitteilla oleva uusi asuinkerrostalo Helsingissä.
Talotekniikan määrätietojen puuttuessa referenssikohteen varhaisen vaiheen hiilijalanjälkilaskennassa on käytetty kansallisen päästötietokannan pinta-alakohtaisia taulukkoarvoja. Tulosten perusteella talotekniset järjestelmät ja niiden energiankulutus kattaisivat laskennallisesti rakennuksen hiilijalanjäljestä lähes 50 %. Talotekniikan yksittäisten vähähiilisten suunnitteluratkaisujen vaikutus rakennuksen hiilijalanjälkeen vaihtelee alle prosentista kymmeniin prosentteihin. Eniten vaikutusta on ostoenergiankulutusta pienentävillä ratkaisuilla, kuten maalämpöjärjestelmällä, joka kaukolämpöön verrattuna pienensi laskentatapauksessa kohteen päästöjä noin 30 %.
Työn tulosten pohjalta laadittiin ohjekortti, jota voidaan hyödyntää vähähiilisessä suunnittelunohjauksessa. Talotekniikka on avainasemassa rakennuksen päästöjen pienentämisessä, mutta kaikki talotekniikan vähähiiliset ratkaisut, kuten energiansäästö kulutusjouston avulla, eivät toistaiseksi vaikuta laskennalliseen hiilijalanjälkeen. Lisäksi talotekniikan materiaaleihin liittyvien vähähiilisten ratkaisujen vaikutusta rakennuksen laskennalliseen hiilijalanjälkeen ei ole yksinkertaista osoittaa.
Työtä varten tutustuttiin rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmään ja talotekniikan rooliin arvioinnissa. Työssä kuvataan arviointimenetelmän lisäksi vähähiilisen rakentamisen ja sen kotimaisen säädösvalmistelun sisältöä. Talotekniikan vähähiilisiä ratkaisuja tarkastellaan aikaisempien tutkimusten pohjalta. Vaihtoehtojen vaikutuksia päästöihin arvioidaan osana varhaisen vaiheen hiilijalanjälkilaskentaa referenssikohteessa, joka on suunnitteilla oleva uusi asuinkerrostalo Helsingissä.
Talotekniikan määrätietojen puuttuessa referenssikohteen varhaisen vaiheen hiilijalanjälkilaskennassa on käytetty kansallisen päästötietokannan pinta-alakohtaisia taulukkoarvoja. Tulosten perusteella talotekniset järjestelmät ja niiden energiankulutus kattaisivat laskennallisesti rakennuksen hiilijalanjäljestä lähes 50 %. Talotekniikan yksittäisten vähähiilisten suunnitteluratkaisujen vaikutus rakennuksen hiilijalanjälkeen vaihtelee alle prosentista kymmeniin prosentteihin. Eniten vaikutusta on ostoenergiankulutusta pienentävillä ratkaisuilla, kuten maalämpöjärjestelmällä, joka kaukolämpöön verrattuna pienensi laskentatapauksessa kohteen päästöjä noin 30 %.
Työn tulosten pohjalta laadittiin ohjekortti, jota voidaan hyödyntää vähähiilisessä suunnittelunohjauksessa. Talotekniikka on avainasemassa rakennuksen päästöjen pienentämisessä, mutta kaikki talotekniikan vähähiiliset ratkaisut, kuten energiansäästö kulutusjouston avulla, eivät toistaiseksi vaikuta laskennalliseen hiilijalanjälkeen. Lisäksi talotekniikan materiaaleihin liittyvien vähähiilisten ratkaisujen vaikutusta rakennuksen laskennalliseen hiilijalanjälkeen ei ole yksinkertaista osoittaa.