Kriisihetken vertaistuen merkitys diabetekseen sairastuneen lapsen vanhemmille

Abstract

Diabetekseen sairastuu noin 500 lasta vuosittain. Lapsen sairastumisen tuoma kriisi ja hoidon intensiivisyys sekä sairauden käsittely lapsi- ja perhekeskeisesti saattavat jättää vain vähän tilaa vanhemman kriisikokemuksen käsittelyyn alkuvaiheessa. Opinnäytetyön yhteistyökumppani oli OLKA Oulu, joka koordinoi järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli vertaistukitoiminnan merkityksen vahvistaminen ja vertaistukitoiminnan aloittamisen edistäminen Oulun yliopistollisen sairaalan lastenosastolla esittelemällä valmiin opinnäytetyön tuloksia osastohenkilökunnalle OLKA Oulun koordinoimana. Opinnäytetyössä tarkasteltiin vertaistukitoiminnan merkityksellisyyttä sosiaalisen vahvistamisen ja sosiaalisen pääoman viitekehyksissä.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen ja autoetnografinen. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Millainen on diabetekseen sairastuneen lapsen vanhemman kokemus osastojaksosta?” ja ”Kuinka ja kenen taholta vanhempi on tullut kohdattua osastojaksolla?” sekä ”Miksi vertaistuki olisi juuri diabetekseen sairastuneen lapsen vanhemmalle tärkeä?” Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla yksilöhaastattelulla joko Teams-yhteydellä tai paikan päällä. Otanta oli viisi vanhempaa. Haastattelupyyntö esitettiin sosiaalisessa mediassa Facebookin Oulun seudun diabetesperhekerhon suljetussa ryhmässä. Haastattelut taltioitiin, litteroitiin ja sille tehtiin sisällönanalyysi.

Tulosten mukaan vanhemmat kokevat perheenä tulleensa kohdatuksi kriisihetkellä, mutta kohdatuksi tulemisen kokemus vanhempana vaihtelee. Varhaisessa kohtaamisessa mahdollistuu kriisin käsittely kertomisen ja kuulluksi tulemisen kautta. Vertaistuki on sosiaalisena tukena täydentävä resurssilisä terveydenhuollossa. Merkittävää on, että kaikki vanhemmat kokevat tärkeänä mahdollisuuden vertaistukihenkilöön kriisihetkellä, vaikka kaikki eivät sitä kohdallaan hyödyntäisikään. Huomattavaa on vanhempien hakeutuminen vertaisverkostoihin jossain vaiheessa ja niistä hyötyminen. Sosiaalinen vahvistaminen kriisihetkellä saattaa jouduttaa verkostoitumista.

About 500 children get diabetes every year. The crisis brought about by a child's illness and the intensity of treatment, as well as handling the illness in a child and family-centered way, may leave little room for processing the parent's crisis experience at an early stage. The cooperation partner of the thesis was OLKA Oulu who coordinate organizational and volunteer activities at Oulu University Hospital. The aim of the thesis was to confirm the importance of peer support activities and promote the initiation of peer support activities on the children's ward of Oulu University Hospital by presenting the results of the thesis to the children’s ward staff in co-operation with OLKA Oulu. The thesis had a framework of social strengthening and social capital.

The thesis was qualitative and autoethnographic. The research questions were: “What kind of experience is a ward period for the parent of a child with Diabetes?” and “How and by whom has the parent of a diabetic child been encountered during the ward period?” and “Why would peer support be important for the parent of a child with Diabetes?” The data was collected with a semi-structured individual interview using either a Teams connection or meeting live. The sample was five parents. The interview request was made on social media in a closed Facebook group of Oulun seudun diabeteskerho. The interviews were recorded, transcribed and subjected to content analysis.

According to the results, parents feel they have been well encountered as a family in the moment of crisis, but the experience of being encountered as a parent varies. At an early encounter managing the crisis becomes possible through telling and being heard. Peer support as a social support is a complementary resource supplement in healthcare. It is significant that all parents feel that the possibility of a peer support person in a crisis is important, even if not all take advantage of it. It is remarkable that parents apply to peer support networks at some point and benefit from them. Social strengthening at a time of crisis may speed up networking.