Kriisihetken vertaistuen merkitys diabetekseen sairastuneen lapsen vanhemmille
Silvola, Johanna (2023)
Silvola, Johanna
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304024589
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304024589
Tiivistelmä
Diabetekseen sairastuu noin 500 lasta vuosittain. Lapsen sairastumisen tuoma kriisi ja hoidon intensiivisyys sekä sairauden käsittely lapsi- ja perhekeskeisesti saattavat jättää vain vähän tilaa vanhemman kriisikokemuksen käsittelyyn alkuvaiheessa. Opinnäytetyön yhteistyökumppani oli OLKA Oulu, joka koordinoi järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli vertaistukitoiminnan merkityksen vahvistaminen ja vertaistukitoiminnan aloittamisen edistäminen Oulun yliopistollisen sairaalan lastenosastolla esittelemällä valmiin opinnäytetyön tuloksia osastohenkilökunnalle OLKA Oulun koordinoimana. Opinnäytetyössä tarkasteltiin vertaistukitoiminnan merkityksellisyyttä sosiaalisen vahvistamisen ja sosiaalisen pääoman viitekehyksissä.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen ja autoetnografinen. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Millainen on diabetekseen sairastuneen lapsen vanhemman kokemus osastojaksosta?” ja ”Kuinka ja kenen taholta vanhempi on tullut kohdattua osastojaksolla?” sekä ”Miksi vertaistuki olisi juuri diabetekseen sairastuneen lapsen vanhemmalle tärkeä?” Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla yksilöhaastattelulla joko Teams-yhteydellä tai paikan päällä. Otanta oli viisi vanhempaa. Haastattelupyyntö esitettiin sosiaalisessa mediassa Facebookin Oulun seudun diabetesperhekerhon suljetussa ryhmässä. Haastattelut taltioitiin, litteroitiin ja sille tehtiin sisällönanalyysi.
Tulosten mukaan vanhemmat kokevat perheenä tulleensa kohdatuksi kriisihetkellä, mutta kohdatuksi tulemisen kokemus vanhempana vaihtelee. Varhaisessa kohtaamisessa mahdollistuu kriisin käsittely kertomisen ja kuulluksi tulemisen kautta. Vertaistuki on sosiaalisena tukena täydentävä resurssilisä terveydenhuollossa. Merkittävää on, että kaikki vanhemmat kokevat tärkeänä mahdollisuuden vertaistukihenkilöön kriisihetkellä, vaikka kaikki eivät sitä kohdallaan hyödyntäisikään. Huomattavaa on vanhempien hakeutuminen vertaisverkostoihin jossain vaiheessa ja niistä hyötyminen. Sosiaalinen vahvistaminen kriisihetkellä saattaa jouduttaa verkostoitumista.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen ja autoetnografinen. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Millainen on diabetekseen sairastuneen lapsen vanhemman kokemus osastojaksosta?” ja ”Kuinka ja kenen taholta vanhempi on tullut kohdattua osastojaksolla?” sekä ”Miksi vertaistuki olisi juuri diabetekseen sairastuneen lapsen vanhemmalle tärkeä?” Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla yksilöhaastattelulla joko Teams-yhteydellä tai paikan päällä. Otanta oli viisi vanhempaa. Haastattelupyyntö esitettiin sosiaalisessa mediassa Facebookin Oulun seudun diabetesperhekerhon suljetussa ryhmässä. Haastattelut taltioitiin, litteroitiin ja sille tehtiin sisällönanalyysi.
Tulosten mukaan vanhemmat kokevat perheenä tulleensa kohdatuksi kriisihetkellä, mutta kohdatuksi tulemisen kokemus vanhempana vaihtelee. Varhaisessa kohtaamisessa mahdollistuu kriisin käsittely kertomisen ja kuulluksi tulemisen kautta. Vertaistuki on sosiaalisena tukena täydentävä resurssilisä terveydenhuollossa. Merkittävää on, että kaikki vanhemmat kokevat tärkeänä mahdollisuuden vertaistukihenkilöön kriisihetkellä, vaikka kaikki eivät sitä kohdallaan hyödyntäisikään. Huomattavaa on vanhempien hakeutuminen vertaisverkostoihin jossain vaiheessa ja niistä hyötyminen. Sosiaalinen vahvistaminen kriisihetkellä saattaa jouduttaa verkostoitumista.