Kokemuksia työskentelymallin vaikutuksista yksilön kokonaisvaltaiseen palautumiseen

Abstract

Lähi- ja etätyöskentelyn yhdistävä hybridimalli on muuttanut työelämää ja työskentelytapoja useissa organisaatioissa merkittävästi viime vuosien aikana. Samaan aikaan työssäjaksamis- ja palautumishaasteet ovat kasvusuunnassa, ja vaikuttavat yhä useamman ihmisen elämään työskentelytoimialasta riippumatta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikutus työskentelymallilla on yksilön kokonaisvaltaiseen palautumiskokemukseen. Opinnäytetyöllä ei ollut toimeksiantajaa, vaan se toteutettiin tekijän tulevaisuuden työnkuvatoivetta työhyvinvoinnin kehittämisen parissa silmällä pitäen.

Opinnäytetyön kirjallisuuskatsaus jaettiin kahteen päälukuun, joista ensimmäinen käsitteli palautumista ja toinen hybridityötä. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen siirryttiin tutkimusosuuteen, jossa 13 hybridimallilla työskentelevältä henkilöltä kartoitettiin henkilökohtaisia kokemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia uudenlaisesta työskentelymallista Webropol -kyselylomakkeen muodossa. Vastaajia pyydettiin mukaan tutkimukseen keskenään eri organisaatioista ja toimialoilta. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin sekä laadullista että määrällistä menetelmää, pääpainon ollessa laadullisessa menetelmässä henkilökohtaisten kokemusten kartoituksen vuoksi. Webropol -kyselylomake sisälsi erilaisia kysymystyyppejä, kuten avoimia kysymyksiä, monivalintakysymyksiä sekä väittämiä.

Tutkimustuloksista kävi ilmi, että hybridimallin koettiin vaikuttavan positiivisesti palautumiseen muun muassa etätyöpäivien ajansäästön ja sitä kautta lisääntyneen vapaa-ajan myötä. Keskeisimmiksi haasteiksi koettiin työn ja vapaa-ajan erottelu sekä spontaanien sosiaalisten kohtaamisen ja kuulumisten vaihdon vähentyminen digitaalisen vuorovaikutuksen myötä. Työmatkasiirtymien puuttuminen etätyöpäivinä vaikeutti työstä irtautumista sekä lisäsi passiivisuutta työpäivän aikana. Lisäksi hybridimallin havaittiin vaikuttavan elintapoihin liittyviin osa-alueisiin, kuten uneen, liikuntaan ja ravitsemukseen. Kognitiivisen ergonomian osalta valtaosa vastaajista koki pystyvänsä keskittymään työskentelyyn paremmin etätyöpäivinä, mutta puolestaan esimerkiksi työpäivän tauotus onnistui huomattavasti paremmin lähityöpäivinä fyysisellä työpaikalla.