Vaikka täällä ollaan päivät, niin yöllä voidaan mennä ihan minne vaan: kehollista ja luovaa unityöskentelyä naisvankien kanssa
Marin, Sari; Tuomisto, Vappu (2023)
Marin, Sari
Tuomisto, Vappu
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304104964
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304104964
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kokeilla, miten Luova unityöskentely® sopii vankeusrangaistusta suorittaville naisille. Luova unityöskentely on menetelmä, jossa unia tutkitaan erilaisten luovien ilmaisutapojen avulla. Monimuotoisen opinnäytetyön kumppanina oli Vanajan avovankilan naisten osasto.
Opinnäytetyön teoreettinen osio avaa tutkimusta naisvankien tilanteesta, uniin liittyviä merkityksiä, traumatietoisuuden tärkeyttä sekä luovien menetelmien hyödyntämistä sosiaalialan työssä. Teoreettinen osio avaa trauman kehollisuutta ja sen huomioimisen tärkeyttä työskennellessä naisvankien kanssa. Teoreettinen pohja perustelee myös, miksi unien käyttö tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia sosiaalialan kontekstiin. Unet tarjoavat sopivan etäisyyden vaikeidenkin asioiden käsittelyyn, tekevät tutuksi omaa alitajuntaa sekä mahdollistavat yhteisen toimimisen yleisinhimillisenä ilmiönä.
Opinnäytetyön käytännöllisenä osana toteutettiin viiden kerran työpajakokonaisuus Vanajan avovankilassa. Vankilan henkilökunta auttoi tiedottamaan mahdollisuudesta osallistua luovaan uniryhmään ja alkuhaastattelujen jälkeen ryhmään osallistui lopulta kolme naista. Työpaja koostui kahden ja puolen tunnin mittaisista tapaamisista vankilan tiloissa. Työpajassa turvallisuutta luotiin toistuvalla rakenteella, tilan muokkaamisella mahdollisimman kodikkaaksi, kehotietoisuutta vahvistavilla harjoitteilla sekä lempeyteen ja sallivuuteen kannustavalla ilmapiirillä. Unet ja unityöskentely olivat jokaisen tapaamiskerran keskiössä. Jokaista osallistujaa pyydettiin vastaamaan kirjalliseen loppukyselyyn työpajakokonaisuuden päätteeksi.
Palautteen mukaan osallistujat kokivat unityöskentelyn ryhmässä erittäin positiivisesti. Unet näyttäytyivät mielenkiintoisena tapana tutustua itseensä syvemmin. Unityöskentelyä kuvattiin vapauttavaksi, innostavaksi, rentouttavaksi ja aistilliseksi. Omien unien jakaminen ryhmässä koettiin sekä hyvänä että turvallisena, mutta myös jännittävänä. Kehittämisehdotuksena toivottiin lisää tämänkaltaista toimintaa vankiloihin.
Unityöskentelyä ei ole juurikaan hyödynnetty sosiaalialan kontekstissa ainakaan Suomessa. Opinnäytetyö nostaa esille kysymyksen, miksi unia ei hyödynnetä sosiaalialan työssä. Vastapainona yksilökeskeiselle ja ratkaisukeskeiselle työskentelylle, unityöskentely tarjoaa vaihtoehdon, joka korostaa yhteisöllistä jakamista, kokonaisvaltaista kehollista eläytymistä, intuitiivista tietämistä sekä tälle hetkelle antautumista ilman tarvetta muuttaa jotain.
Opinnäytetyön teoreettinen osio avaa tutkimusta naisvankien tilanteesta, uniin liittyviä merkityksiä, traumatietoisuuden tärkeyttä sekä luovien menetelmien hyödyntämistä sosiaalialan työssä. Teoreettinen osio avaa trauman kehollisuutta ja sen huomioimisen tärkeyttä työskennellessä naisvankien kanssa. Teoreettinen pohja perustelee myös, miksi unien käyttö tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia sosiaalialan kontekstiin. Unet tarjoavat sopivan etäisyyden vaikeidenkin asioiden käsittelyyn, tekevät tutuksi omaa alitajuntaa sekä mahdollistavat yhteisen toimimisen yleisinhimillisenä ilmiönä.
Opinnäytetyön käytännöllisenä osana toteutettiin viiden kerran työpajakokonaisuus Vanajan avovankilassa. Vankilan henkilökunta auttoi tiedottamaan mahdollisuudesta osallistua luovaan uniryhmään ja alkuhaastattelujen jälkeen ryhmään osallistui lopulta kolme naista. Työpaja koostui kahden ja puolen tunnin mittaisista tapaamisista vankilan tiloissa. Työpajassa turvallisuutta luotiin toistuvalla rakenteella, tilan muokkaamisella mahdollisimman kodikkaaksi, kehotietoisuutta vahvistavilla harjoitteilla sekä lempeyteen ja sallivuuteen kannustavalla ilmapiirillä. Unet ja unityöskentely olivat jokaisen tapaamiskerran keskiössä. Jokaista osallistujaa pyydettiin vastaamaan kirjalliseen loppukyselyyn työpajakokonaisuuden päätteeksi.
Palautteen mukaan osallistujat kokivat unityöskentelyn ryhmässä erittäin positiivisesti. Unet näyttäytyivät mielenkiintoisena tapana tutustua itseensä syvemmin. Unityöskentelyä kuvattiin vapauttavaksi, innostavaksi, rentouttavaksi ja aistilliseksi. Omien unien jakaminen ryhmässä koettiin sekä hyvänä että turvallisena, mutta myös jännittävänä. Kehittämisehdotuksena toivottiin lisää tämänkaltaista toimintaa vankiloihin.
Unityöskentelyä ei ole juurikaan hyödynnetty sosiaalialan kontekstissa ainakaan Suomessa. Opinnäytetyö nostaa esille kysymyksen, miksi unia ei hyödynnetä sosiaalialan työssä. Vastapainona yksilökeskeiselle ja ratkaisukeskeiselle työskentelylle, unityöskentely tarjoaa vaihtoehdon, joka korostaa yhteisöllistä jakamista, kokonaisvaltaista kehollista eläytymistä, intuitiivista tietämistä sekä tälle hetkelle antautumista ilman tarvetta muuttaa jotain.