Ensivastetoimijoiden osaamiskartoitus Lapin sairaanhoitopiirin alueella : kyselytutkimus
Tuppurainen, Inka (2023)
Tuppurainen, Inka
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304115002
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304115002
Tiivistelmä
Ensivastetoiminta on osa lain määrittelemää ensihoitopalvelua. Ensivastetoimijoiden kirjo on laajaa ja sopimuspalokuntalaiset ovat pääasiassa vapaaehtoisia, eri aloilla työskenteleviä maallikkotason ensiauttajia. Ensivastetoimijoilla on ensivastekoulutuksen ja -välineistön luoma mahdollisuus hätätilapotilaiden kohtaamiseen ja hoidon aloittamiseen erityisesti pitkien välimatkojen aiheuttamien viiveiden sekä ambulanssityhjiöiden aikaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Lapin sairaanhoitopiirin alueella toimivien sopimuspalokuntien ensivastetoimijoiden käsityksiä omasta osaamisestaan. Tavoitteena oli nostaa esiin tekijöitä, joilla voitaisiin varmentaa ensivastetoimijoiden osaamista sekä yhtenäistää ensivastetoimintaa Lapissa. Opinnäytetyö toteutettiin sähköisenä kyselynä (n=86). Kyselylomakkeen taustaksi suoritettiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus kansainvälisestä maallikkopohjaisesta ensivastetoiminnasta. Kyselylomakkeen teemat jaoteltiin taustatietoihin, teknisiin taitoihin, ei-teknisiin taitoihin sekä ensivastekoulutusta koskeviin kysymyksiin. Lisäksi lomake sisälsi yhden avoimen kysymyksen ensivasteen osaamisen kehittämisestä. Kyselyn tutkimusaineisto analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä. Avoin kysymys luokiteltiin sisällönanalyysia mukaillen.
Tulokset osoittivat, ettei Lapin sairaanhoitopiirin alueen ensivastetoimijoiden osaamisen käsityksissä ollut selkeitä puutteita. Teknisten taitojen osalta osaaminen koettiin pääasiassa hyväksi, jopa erinomaiseksi. Ei-teknisiin taitoihin kaivattiin lisää koulutusta ja monipuolisempaa sisältöä. Täydennyskoulutuksen määrä ja säännöllisyys erosi alueellisesti ja asemakohtaisesti, täydennyskoulutusta kaivattiin enemmistön puolesta yleisesti lisää. Vastaajien suhtautuminen osaamisen varmentamisen kehittämiseen oli positiivista: enemmistö koki, että osaamisen varmentaminen lisäisi motivaatiota osallistua ja kouluttautua ensivastetoiminnassa. Tuloksista nousi esiin myös ensivastetoimijoiden vahva sitoutuminen ja kokemus, sillä suuri osa vastaajista oli ollut toiminnassa mukana jo pitkään.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että täydennyskoulutuksen määrään ja sisältöön on hyvä kiinnittää huomiota sekä sisällyttää myös nykyistä enemmän ei-teknisten taitojen koulutusta. Vertailu muiden sairaanhoitopiirien tai hyvinvointialueiden ensivastetoimintaan on haastavaa, koska aihetta on tutkittu niin vähän. Ensivastetoiminnan laatua ja potilasturvallisuutta voidaan lisätä painottamalla koulutusta heikomman osaamisen osa-alueille.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Lapin sairaanhoitopiirin alueella toimivien sopimuspalokuntien ensivastetoimijoiden käsityksiä omasta osaamisestaan. Tavoitteena oli nostaa esiin tekijöitä, joilla voitaisiin varmentaa ensivastetoimijoiden osaamista sekä yhtenäistää ensivastetoimintaa Lapissa. Opinnäytetyö toteutettiin sähköisenä kyselynä (n=86). Kyselylomakkeen taustaksi suoritettiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus kansainvälisestä maallikkopohjaisesta ensivastetoiminnasta. Kyselylomakkeen teemat jaoteltiin taustatietoihin, teknisiin taitoihin, ei-teknisiin taitoihin sekä ensivastekoulutusta koskeviin kysymyksiin. Lisäksi lomake sisälsi yhden avoimen kysymyksen ensivasteen osaamisen kehittämisestä. Kyselyn tutkimusaineisto analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä. Avoin kysymys luokiteltiin sisällönanalyysia mukaillen.
Tulokset osoittivat, ettei Lapin sairaanhoitopiirin alueen ensivastetoimijoiden osaamisen käsityksissä ollut selkeitä puutteita. Teknisten taitojen osalta osaaminen koettiin pääasiassa hyväksi, jopa erinomaiseksi. Ei-teknisiin taitoihin kaivattiin lisää koulutusta ja monipuolisempaa sisältöä. Täydennyskoulutuksen määrä ja säännöllisyys erosi alueellisesti ja asemakohtaisesti, täydennyskoulutusta kaivattiin enemmistön puolesta yleisesti lisää. Vastaajien suhtautuminen osaamisen varmentamisen kehittämiseen oli positiivista: enemmistö koki, että osaamisen varmentaminen lisäisi motivaatiota osallistua ja kouluttautua ensivastetoiminnassa. Tuloksista nousi esiin myös ensivastetoimijoiden vahva sitoutuminen ja kokemus, sillä suuri osa vastaajista oli ollut toiminnassa mukana jo pitkään.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että täydennyskoulutuksen määrään ja sisältöön on hyvä kiinnittää huomiota sekä sisällyttää myös nykyistä enemmän ei-teknisten taitojen koulutusta. Vertailu muiden sairaanhoitopiirien tai hyvinvointialueiden ensivastetoimintaan on haastavaa, koska aihetta on tutkittu niin vähän. Ensivastetoiminnan laatua ja potilasturvallisuutta voidaan lisätä painottamalla koulutusta heikomman osaamisen osa-alueille.