Menneisyyden salvat, muistot ja kehollisuus : sotaorpojen vertaistukiryhmän kokemuksia tanssi- ja liiketerapiasta

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia sotaorpouteen liittyviä kokemuksia nousee käsittelyyn sotaorpojen vertaistukiryhmässä, jossa hyödynnettiin tanssi- ja liiketerapian keinoja. Lisäksi opinnäytetyössä selvitetään, millaista tukea sotaorvot kokivat tanssi- ja liiketerapiasta saaneensa. Työn tilaaja on Kaatuneitten Omaisten Liitto ry. Kohderyhmänä oli sotaorpojen vertaistukiryhmä. Ryhmä toteutettiin tanssi- ja liiketerapian keinoin keväällä 2022. Aikaisemmin tanssi- ja liiketerapian ryhmää ei ole sotaorvoille järjestetty.

Tämä opinnäytetyö on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin, käyttäen osallistuvaa havainnointia. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysiyksikkönä oli ryhmän aikana tehty havainto, ryhmäläisten sanoittama asia tai kirjallinen palaute. Sotaorpouteen liittyvät kokemukset tulkittiin jakautuvan viiteen pääluokkaan: Ukrainan sota ja huoli yhteiskunnan kehityksestä, isän ja äidin muisto, työnteko ja vastuunotto selviytymisestä, evakkous ja tunteet. Tuki, jota sotaorvot kokivat saaneensa, jakautui kolmeen pääluokkaan: psyykkinen tuki, sosiaalinen tuki ja fyysinen tuki.

Teoreettinen viitekehys tässä opinnäytetyössä sisältää tietoa sotaorpoudesta, vertaistuesta sekä tanssi- ja liiketerapiasta. Suomalaisia sotaorpoja tutkittaessa on noussut esiin isän kaatuminen sekä sen vaikutukset koko perheen elämään. Sodan jälkeen maa piti rakentaa uudelleen, eikä aikaa tunteiden läpikäymiselle ollut uudelleenrakentamisen yhteydessä. Koska tanssi- ja liiketerapiaa käytetään tunteiden ilmaisun välineenä, sen mahdollisuudet sotaorpojen vertaistukiryhmässä ovat potentiaalisia. Vertaistuen merkitys taas sotaorpojen keskuudessa on kautta linjan noussut esiin heistä tehdyissä tutkimuksissa. Kokemusten jakaminen on merkityksellistä ryhmässä, jonka osallistujilla on yhteinen yhdistävä tekijä.

Sotaorpojen tanssi- ja liiketerapiassa työn merkitys sota-aikana ja sen jälkeen nousi vahvasti esiin. Lisäksi isän muistoa ja isän sotaan lähtemistä käytiin keskusteluissa läpi. Turvallisuudentunne joka sotaorvoilla säröili jo lapsuudessa, nousi yhteiseen käsittelyyn. Evakkoon lähtemistä ja evakkoperheen vastaanottamista käsiteltiin myös, samoin erilaisia tunteita lapsuudessa. Tukea sotaorvot kokivat saaneensa toisiltaan sosiaalisesti ja psyykkisesti. Vertaistuen merkitys nousi kirkkaana esiin. Lisäksi tukea saatiin harjoitteiden kautta niin kehoon kuin mieleenkin.

Sotaorvoilla keskinäinen yhteys on sellainen, jonka vain he voivat ymmärtää. Aihe koskettaa ja on noussut uudelleen pintaan Ukrainan sodan myötä. Sotaorpoja tutkimalla ja tukemalla pystytään saamaan tietoa, jota nykytilanteessa maailmassa tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan. Tämä opinnäytetyö pyrkii nostamaan sotaorvot sodasta kärsineiden erityisryhmänä esiin.