Hypotermisen potilaan hoitoelvytys: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tahattoman tapaturmaisen hypotermian johdosta maassamme menehtyy noin 100 ihmistä vuosittain. Suomessa vallitsevissa ilmasto-olosuhteissa hypotermian riski kasvaa suurimmaksi syys- ja talvikuukausien aikaan. Kylmettymiselle erityisen alttiita ovat päihteitä käyttäneet ja monisairaat henkilöt sekä ulkoilmassa olevat traumapotilaat.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa elottoman hypotermisen potilaan hoitoon liittyviä tutkimuksia, jotka sisältönsä puolesta tukevat ensihoitajan ammattitaitoa. Tavoitteena oli kerätyn aineiston myötä tuottaa ammattitaitoa tukevaa tietoa ensihoidon ammattilaisille sekä itseopiskelumateriaalia ensihoitajaopiskelijoille. Tutkimuskysymyksiemme myötä selvitimme, mitkä asiat heikentävät elottoman hypotermiapotilaan selviytymismahdollisuuksia ja mitä keinoja ensihoidolla on käytössään selviytymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin hakustrategian mukaisesti neljään tietokantaan. Hakutuloksia saatiin yhteensä 776. Nämä tulokset karsittiin järjestyksessä otsikon sopivuuden, abstraktin sopivuuden ja koko tekstin perusteella niin, että lopulliseen työhön valikoitui 10 tutkimusta. Neljä näistä tutkimuksista oli retrospektiivisiä kohorttitutkimuksia, kolme tieteellisiä artikkeleita, kaksi kirjallisuuskatsauksia ja yksi post-hoc analyysi. Valikoidut tutkimukset analysoitiin kolmivaiheisen analyysimallin mukaan: ensimmäisessä vaiheessa kuvattiin tutkimuksen keskeinen sisältö, toisessa vaiheessa aineistot luettiin ja tehtiin huomioita, tarkoituksena etsiä aineistosta eroavaisuudet ja yhtäläisyydet. Kolmannessa vaiheessa näistä löytyneistä eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä koottiin synteesi.

Opinnäytetyön tuloksena todettiin, että hypotermisen potilaan selviämisennusteeseen vaikuttavat monet tekijät kuten potilaiden ääri-iät, perussairaudet ja heikko sosioekonominen tausta sekä päihteiden käyttö. Tutkimusaineistot osoittivat kiistatonta näyttöä siitä, että korkea kaliumpitoisuus, korkeat nestetasapainoarvot sekä korkea laktaattitaso huononsivat potilaan selviytymismahdollisuuksia. Tulokset osoittivat, ettei potilaan lähtörytmillä, elottomuuden tai elvytyksen kestolla ollut merkittävää vaikutusta selviämisennusteeseen. Tulosten mukaan keskeisimmät ensihoidon keinot elottoman hypotermisen potilaan selviytymisen edistämiseksi olivat varhainen tunnistaminen, lisäjäähtymisen ehkäiseminen sekä elvytykseen liittyvien erityispiirteiden huomiointi.

Jatkotutkimushaasteena esiin nousee hypotermisen potilaan hoitoketjun sujuvuus suomalaisessa ensihoidossa ja se, parantaisiko ensihoitajien saama lisäkoulutus tämän potilasryhmän selviytymismahdollisuuksia.