Yrityssaneerausmenettelyn keskeyttämisen tietoperusta ja prosessin kehittäminen: Case Yritys X Oy

Abstract

Saneerausmenettely on tarkoitettu sellaisille velallisyrityksille, joiden liiketoiminta on elinkelpoista, mutta joiden velkavastuu on muodostunut liian suureksi varallisuuteen nähden. Tuomioistuimen tulisi kyetä tunnistamaan elinkelpoiset velalliset elinkelvottomista saneerauksen aloittamisharkinnan yhteydessä. Selvittäjän tehtävä on saneerausmenettelyssä selvittää velallisen velka- ja varallisuustilanne ja laatia velalliselle saneerausohjelmaehdotus, mutta toisinaan tämän selvitystyön aikana ilmenee, että saneerausvelallinen ei olekaan elinkelpoinen. Tällöin selvittäjän tehtävä on vaatia saneerausmenettelyä keskeytettäväksi.

Työn tavoitteena on luoda Yritys X Oy:lle katsaus saneerauksen keskeyttämisperusteiden tietoperustaan ja esitellä sen perusteella kehitysehdotuksia selvittäjän työhön silloin, kun saneerausmenettelyn aikana käy selväksi, että saneerausmenettely tullaan keskeyttämään. Näin saneerausmenettely voitaisiin vaatia keskeytettäväksi aiempaa aikaisemmin ja minimoitua selvittäjän tekemä turha työ ja saneerauskustannukset. Lopputuloksena olisi näin luottotappioiden vähentäminen velallisen konkurssin varalta. Oikeustieteellisen tutkimuksen keinoin saadusta aineistoanalyysistä muodostan kehitysehdotukset liiketaloudelliseen, laadulliseen tutkimukseen hyödyntäen erityisesti ryhmäkeskustelussa saatuja tietoja.

Tarkastelin työni pohjaksi Helsingin käräjäoikeuden keskeyttämisratkaisuja vuosilta 2019-2020. Aineistosta kävi ilmi, että keskimäärin noin joka toinen saneerausmenettely määrätään keskeytettäväksi ennen saneerausohjelman vahvistamista ja lähes varmasti asetettiin tämän jälkeen konkurssiin. Aineisto osoitti myös, että velallisen yritystoiminnan elinkelpoisuuden arviointi on merkittävissä määrin siirtynyt tuomioistuimelta selvittäjälle ja että selvittäjä myös kantaa kuluriskin tästä selvitystyöstä: saneerauskustannukset nimittäin ovat lähtökohtaisesti velallisen maksettava kuluerä, jolla on mahdollisessa konkurssissa etusija muihin konkurssivelkoihin nähden. Koska keskeytettävissä saneerausmenettelyissä ei useinkaan ole varallisuutta, on olemassa merkittävä riski siitä, että selvittäjän palkkio jää maksamatta.

Mainitusta syystä on näin ollen tärkeää pyrkiä minimoimaan selvittäjän työstä turha työ erityisesti silloin, kun havaitaan, että velallisen saneerausmenettelyssä tullaan vaatimaan sen keskeyttämistä. Kysymys on siis siitä, että selvittäjä tekee juuri oikean määrän työtä oikeaan aikaan. Just in time (JIT) onkin yksi lean-työkaluista, jolla pyritään oikea-aikaiseen ja -määräiseen suoritukseen. Näin ollen saneerauksessa korostuu se, että selvittäjä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa havaitsisi saneerauksen keskeytysperusteet. Käytän prosessin kehittämisessä esimerkkinä Yritys X Oy:n keskeytysprosessia, joka tällä hetkellä on nelivaiheinen ja jossa vaiheet tehdään peräkkäisinä. Prosessi havaitaan melko tehokkaaksi jo nykyisellään, mutta työssä esitetään prosessin vaiheiden tekemistä osittain rinnakkaisina, jotta selvittäjän turha työ minimoitaisiin ja saneerausmenettelyn keskeyttämisvaatimus saataisiin jätettyä tuomioistuimelle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Restructuring is a proceeding for those debtors whose business is going concern, except that the amount of their debts has become too excessive compared to their assets. Courts should be able to recognize the debtors mentioned from the debtors who are permanently insolvent. The administrator of the proceeding should prepare a report of the debtor’s liabilities and assets and based on that prepare a draft restructuring programme. In some cases it can appear that the debtor’s business is not in fact going concern as the court had evaluated. In these cases it is the administrator’s task to issue an order for the termination of the proceeding.

The aim of this thesis was provide a report of the grounds for the interruption and to offer ideas to develop the interruption from the administrator’s point of view in those situations it becomes clear that the restructuring is to be interrupted. This would make it possible to interrupt the restructuring in an earlier phase compared to current legal practice and minimize the administrator’s unnecessary work and the costs of the restructuring. As a result, it would be possible to reduce the administrator’s credit losses. Ideas for the development were based on analyses made by using legal research methods as well as qualitative business methods, especially in a group interview.

For this thesis the terminations of Helsinki District Court from 2019 to 2020 were researched. According to the material, almost every other restructuring proceeding was terminated before the approval of the restructuring programme and was most likely to be declared bankrupt soon after that. The material also pointed put that the evaluation of the debtor’s business’s going concern had significantly transferred from courts to administrators and that the administrators bear the risk of expenses of the investigation: usually the procedural costs are at the debtor’s expense and have a higher priority to the other bankruptcy claims. As the material pointed out, usually there are basically no funds in the company left as the restructuring proceeding is terminated, which means that there is a major risk that the administrator’s fee remains unpaid. Therefore it is important to minimize the administrator’s unnecessary work in those situations, when the debtor’s proceeding is to be terminated. The administrator should have the tasks done in correct extent and time. This is according to one of the lean tools, just-in-time (JIT), which aims the performance to be done in correct time and extent. It is important for the administrator to detect the grounds for termination mentioned in the Restructuring Enterprises Act as early as possible.

Yritys X Oy’s termination process was used as an example when developing the administrator’s role. The process has four consecutive stages and it is already quite efficient but there were a few suggestions made on the basis of the thesis. The administrator could perform some of the stages simultaneously to minimize the administrator’s unnecessary work and to be able to issue an order for the court for the termination of the proceeding as early as possible.