Toimintaympäristön vaikutus apuvälinetyytyväisyyteen

Abstract

Liikkuminen on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Se mahdollistaa tehdä itselle mieleisiä asioita ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Liikuntarajoitteiset, joilla on heikentynyt toimintakyky iän, vammaisuuden tai yhdessä molempien myötävaikutuksesta, voi olla vaikeampaa suoriutua päivittäisistä toiminnoistaan. Tämä vähentää henkilön mahdollisuutta nauttia omasta elämästään ja näin heikentää elämänlaatua. Suomessa asuu paljon ihmisiä, joilla on toimintakykyyn liittyviä rajoitteita. He voivat olla syntyjään vammautuneita tai heille on voinut tapahtua jossain elämänvaiheessa vammautuminen. Suomi myös vanhenee ja tämä näkyy ikääntyvänä väestönä. Tarkoituksena oli selvittää kuinka tyytyväisiä apuvälineiden käyttäjät ovat elämäänsä sekä selvittää mitkä ovat sellaisia asioita, jotka nostavat elämänlaatua.

Opinnäytetyö tehtiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin PubMedistä ja ScienceDirectin tietokannasta sekä käsin Google Scholarista. Yhteensä neljä (4) artikkelia valittiin kirjallisuuskatsaukseen. Kolme (3) oli PubMedistä ja yksi (1) Google Scholarista.

Kirjallisuuskatsauksen tuloksien läpikäynnin perusteella suomalaisten elämänlaatu oli korkealla tasolla. Vamma tai ikä ei vaikuttanut merkittävästi kokemukseen omasta elämänlaadusta. Vammautuneet kokivat elämänlaatunsa hieman heikommaksi kuin muu väestö keskimäärin. Vammautuneiden keskuudessa tarvittavan avun tarve oli yhteydessä elämänlaatuun, enemmän apua tarvitsevat kokivat elämänlaatunsa heikoimmaksi.

Eniten tehtyjä muutostöitä kodissa olivat suomessa WC- ja pesutilat, keittiö, tukikaiteiden, luiskien ja kahvojen lisäys. Rampit auttavat apuvälineiden käyttäjiä pääsemään ulos. Ikääntyvällä väestöllä, jotka eivät käyttäneet apuvälineitä rappuset tuottivat vähemmän vaikeuksia päästä ulos ramppeihin verrattuna. Julkisilla paikoilla tiet pitää olla sellaisia, että risteyksien rampit ovat tarpeeksi loivia niiden ylitykseen. Julkisilla paikoilla pitäisi olla myös teidenvarsilla ja puistojen vieressä levähdyspaikkoja ihmisille.

Tutkimuksista selvisi, että toimintaympäristössämme on ongelmia, mutta niitä on tutkittu ja ratkaisuja tehty. Ongelmaksi kuitenkin nostettiin, että tutkimukset sekä ratkaisut ovat liian yleisiä, eikä välttämättä auta kaikkia. Niissä ei olla otettu yksilöllisiä asioita, eikä vammatyyppejä tarkasteluun ratkaisuja tehdessä. Jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan tuottaa esteettömiä ratkaisuja kaikille toimintakyvystä riippumatta.