Kaksoisdiagnoosipotilaan kohtaaminen hoitotyössä

Abstract

Kaksoisdiagnoosilla tarkoitetaan ihmistä, jolla on samanaikaisesti jokin mielenterveysongelma sekä päihdeongelma. Potilaan kohtaamisessa voidaan tunnistaa negatiiviset sekä positiiviset asiat, joihin vaikuttaa muun muuassa hoitohenkilökunnan ennakkoasenteet ja olettamukset sekä kohdataanko potilas ihmislähtöisesti vai diagnoosilähtöisesti.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitohenkilökunnan ja kaksoisdiagnoosipotilaiden välistä kohtaamista ja mahdollisesti siinä ilmenevistä ongelmista kohtaamisen aikana. Työssä haettiin vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: mitä ongelmia kaksoisdiagnoosipotilaan kohtaamisessa on hoitotyössä, miten kohtaaminen sairaanhoitajien ja kaksoisdiagnoosipotilaiden välillä tapahtuu tällä hetkellä, sekä miten kohtaamista voisi parantaa.

Opinnäytetyö on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena käyttäen tutkittua ja ajantasaista tietoa, käyttäen tietokontoina Medicia, Cinahlia sekä Pubmedia. Lopulliseen aineistoon valikoitui yhteensä 6 tutkimusta. Sisällönanalyysi on toteutettu induktiivisesti.

Opinnäytetyön tuloksissa havaittiin, että ihmisen kohtaaminen ihmisenä eikä diagnoosina paransi kohtaamista hoitohenkilökunnan sekä potilasryhmän kanssa. Kohtaamista haittaavina tekijöinä olivat negatiiviset kokemukset, joita on mm turvattomuuden tunne, hoidon haasteet, tiedon puute sekä hoitohenkilökunnan välisen yhteistyön puute. Koulutuksella pystytään lisäämään tietoutta kaksoisdiagnoosipotilaan hoidon teoriasta sekä vaikuttamaan hoitohenkilökunnan asenteisiin potilasryhmää kohtaan.