Sekamyrkytyspotilaan hoito ensihoidossa
Lumijärvi, Taru; Ronkainen, Tuomo (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305017036
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305017036
Tiivistelmä
Ensihoidossa kohdattavista myrkytyspotilaista suurimmalla osalla on useamman kuin yhden aineen aiheuttama myrkytystila eli sekamyrkytys. Sekamyrkytyksen tunnistaminen ja hoitaminen on ensihoidossa haastavaa, sillä anamneesin selvittäminen ja aineiden tunnistaminen on vaikeaa. Suomessa kuolee vuosittain noin 800 ihmistä myrkytyksiin, joissa yli puolissa tapauksissa kyseessä on sekamyrkytyksen aiheuttama kuolema.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten sekamyrkytyspotilaita hoidetaan ensihoidossa ja mitä erityispiirteitä tai haasteita hoitoon voi liittyä. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ajankohtais-ta tietoa sekamyrkytyspotilaan hoidosta. Tietoa voidaan hyödyntää käytännön työelämässä akuuttihoidon eri kentillä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Oulun ammatti-korkeakoulun lisensoimista hakupalveluista Medic, Elsevier Science Direct, Ebsco: CINAHL ja PubMed. Hakulausekkeet muodostettiin käyttämällä PCC-menetelmää. Tutkimukseen valittu aineisto rajattiin vuonna 2015 ilmestyneisiin tai uudempiin englannin- tai suomenkielisiin artikkeleihin sekä muihin ennalta määritettyihin sisäänotto- ja poissulkukriteereihin. Aineistohaun koko-naismäärän tulokseksi saatiin 605 artikkelia, joista lopulliseen aineistoon valikoitui seitsemän artikkelia.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että sekamyrkytyspotilaan hoidossa tulee keskittyä peruselintoimintojen turvaamiseen. Peruselintoimintojen turvaamisella tarkoitettiin potilaan hengityksen ja verenkierron aktiivista hoitamista. Lisäksi painotettiin oireenmukaista hoitoa sekä kehittyvien oireiden tunnistamista ja niihin reagoimista. Erityispiirteeksi katsauksen tuloksista nousi esiin tilanteen tunnistamisen haastavuus, anamneesin selvittäminen, etenkin myrkytyksen aiheuttaneista tekijöistä, sekä kriittisten tapausten tunnistaminen.
Olemassa oleva tutkimusaineisto keskittyy yksittäisten aineiden aiheuttamiin myrkytyksiin, mistä syystä sekamyrkytyksistä ei löytynyt riittävästi aineistoa. Tuloksissa korostui myrkytyspotilaan tutkiminen ja hoito, ei niinkään sekamyrkytysten hoito. Tämän perusteella olisi aiheellista tutkia lisää yksittäisen aineen aiheuttaman myrkytyksen ja sekamyrkytyspotilaan hoidon eroja sekä antidoottien käytön merkitystä sekamyrkytystapauksissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten sekamyrkytyspotilaita hoidetaan ensihoidossa ja mitä erityispiirteitä tai haasteita hoitoon voi liittyä. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ajankohtais-ta tietoa sekamyrkytyspotilaan hoidosta. Tietoa voidaan hyödyntää käytännön työelämässä akuuttihoidon eri kentillä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Oulun ammatti-korkeakoulun lisensoimista hakupalveluista Medic, Elsevier Science Direct, Ebsco: CINAHL ja PubMed. Hakulausekkeet muodostettiin käyttämällä PCC-menetelmää. Tutkimukseen valittu aineisto rajattiin vuonna 2015 ilmestyneisiin tai uudempiin englannin- tai suomenkielisiin artikkeleihin sekä muihin ennalta määritettyihin sisäänotto- ja poissulkukriteereihin. Aineistohaun koko-naismäärän tulokseksi saatiin 605 artikkelia, joista lopulliseen aineistoon valikoitui seitsemän artikkelia.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että sekamyrkytyspotilaan hoidossa tulee keskittyä peruselintoimintojen turvaamiseen. Peruselintoimintojen turvaamisella tarkoitettiin potilaan hengityksen ja verenkierron aktiivista hoitamista. Lisäksi painotettiin oireenmukaista hoitoa sekä kehittyvien oireiden tunnistamista ja niihin reagoimista. Erityispiirteeksi katsauksen tuloksista nousi esiin tilanteen tunnistamisen haastavuus, anamneesin selvittäminen, etenkin myrkytyksen aiheuttaneista tekijöistä, sekä kriittisten tapausten tunnistaminen.
Olemassa oleva tutkimusaineisto keskittyy yksittäisten aineiden aiheuttamiin myrkytyksiin, mistä syystä sekamyrkytyksistä ei löytynyt riittävästi aineistoa. Tuloksissa korostui myrkytyspotilaan tutkiminen ja hoito, ei niinkään sekamyrkytysten hoito. Tämän perusteella olisi aiheellista tutkia lisää yksittäisen aineen aiheuttaman myrkytyksen ja sekamyrkytyspotilaan hoidon eroja sekä antidoottien käytön merkitystä sekamyrkytystapauksissa.