"Koskaan mulla ei tullut semmosta tunnetta, että mä oisin puhunut turhaan": omaishoitajien kokemuksia yhteiskehittämisestä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ikääntyneiden omaishoitajien kokemuksia kehittäjäryhmätoiminnasta ja yhteiskehittämisestä. Tavoitteena oli tuottaa yhteistyökumppanille tietoa eläkeikäisten omaishoitajien kokemuksista kehittäjäryhmään osallistumisesta. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina oli Miina Sillanpään Säätiö. Opinnäytetyön tutkimuskysymys on: Millaisia kokemuksia omaishoitajilla on kehittäjäryhmässä toimimisesta?

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin, joiden avulla oli mahdollista vastata kokemuksellisuuteen perustuvaan tutkimuskysymykseen. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla neljää kehittäjäryhmään osallistunutta omaishoitajaa. Teemahaastatteluilla kerätty aineisto analysoitiin käyttäen teemoittelua. Teemahaastattelurunko muodostui tutkimuskysymyksen, teoreettisen viitekehyksen sekä yhteistyökumppanin kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys käsittelee omaishoitajuutta, osallisuutta ja yhteiskehittämistä. Viitekehyksessä perehdytään omaishoitajuuden yhteiskunnalliseen merkitykseen ja omaishoitajan hyvinvoinnin tukemiseen. Opinnäytetyössä tarkastellaan osallisuutta osana hyvinvointia. Yhteiskehittämistä käsitellään keinona omaishoitajien osallisuuden vahvistamiselle. Yhteiskehittämisen yhtenä keinona esitellään kokemusasiantuntijuutta.

Aineiston perusteella kehittäjäryhmätoimintaan osallistuminen oli pääosin myönteinen kokemus omaishoitajille. Kehittäjäryhmä tarjosi omaishoitajille väylän vaikuttaa heille merkitykselliseen asiaan. Omaishoitajat kokivat päässeensä vaikuttamaan ja lisäämään ammattilaisten ymmärrystä omaishoitajuudesta. Omaishoitajien kokemustietoa arvostettiin hankkeen toiminnassa, mikä näkyi myös konkreettisesti hankkeen tuottamissa materiaaleissa. Rajoittaviksi tekijöiksi kehittäjäryhmätoiminnassa koettiin etäyhteyksin tapahtuvat tapaamiset, omaishoitajille jo tuttujen asioiden läpi käyminen sekä kehittäjäryhmän paikoittain vähäinen vastuu. Tuloksissa korostui omaishoitajien arvostus ammattilaisten osaamista kohtaan sekä kunnioittavan kohtaamisen merkitys omaishoitajille. Nämä loivat vahvan pohjan yhteiskehittämiselle. Opinnäytetyön tulosten mukaan kehittäjäryhmätoiminta on tukenut omaishoitajien osallisuuden osa-alueita.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta yhteiskehittämisen olevan toimiva keino tuoda esiin omaishoitajien näkökulmia. Yhteiskehittämistoiminnan suunnittelussa tulee ottaa huomioon toimijoiden tasavertaisuus ja ammattilaisten osaaminen. Ammattilaisten toiminnassa merkityksellistä on taito kohdata omaishoitajat ja luoda heille tila, jossa heidän tietoaan ja näkemyksiään arvostetaan. Ottamalla omaishoitajat mukaan yhteiskehittämään saadaan palveluista asiakaslähtöisempiä ja paremmin omaishoitajien tarpeisiin vastaavia.