Hengitysvaikeuspotilaan kohtaaminen ja tilanarvio ensihoidossa

Abstract

Hengitysvaikeuteen liittyvä tehtävä on yksi yleisimmistä hätäkeskuksen välittämistä tehtäväluokista ensihoidolle. Hengitysvaikeus on elottomuuden jälkeen merkittävin kuolemaan johtava syy hätäkeskukseen tehdyistä puheluista. Hengitysvaikeus voi aiheuttaa vakavaa hapenpuutetta. Tällöin hapensaanti ja hengityksen jatkuminen on turvattava heti. Hengitysvaikeus voidaan oireiston perusteella jaotella kriittiseksi, vaikeaksi, keskivaikeaksi tai lieväksi hengitysvaikeudeksi. Onnistuneella ensiarviolla voidaan erottaa kriittiset ja välittömästi hoitoa tarvitsevat potilaat lievemmän oireiston potilaista. Ensiarvion perusteella tehtävä nopea tilannekartoitus ohjaa ensihoitajan työtä joko välittömiin hoitotoimenpiteisiin, tai lievemmässä tilanteessa sekundaariarvioon ja erotusdiagnostiikkaan ryhtymiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hengityselimistön anatomiaa ja fysiologiaa sekä ensihoidossa kohdattavan potilaan oireiston perusteella tehtävää hengitysvaikeuden tason arviointia. Tämän lisäksi työssä syvennyttiin hengitysvaikeudesta kärsivän aikuisen potilaan tarkennettuun tilanarvioon sekä kyseisen potilasryhmän tutkimiseen ensihoidon kentällä. Aikuisella potilaalla tarkoitetaan tässä työssä yli 16-vuotiasta. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin aiheeseen liittyvää tutkimustietoa ja -artikkeleita kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Työn kirjallisen osion tuotoksena kehitettiin Metropolian Ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijoille Moodle-alustalle itseopiskelumateriaalia PowerPoint-esityksen ja tietotestin muodossa. Tavoitteena oli lisätä ensihoitajaopiskelijoiden tietämystä hengitysvaikeuspotilaan kohtaamisessa, ensiarviossa ja tarkennetussa tilanarvioissa. Tietotesti tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden testata omaa osaamistaan ja kehittää taitojaan verkko-oppimateriaalin avulla. Tämä opinnäytetyö ei käsittele hengitysvaikeuspotilaan lääkehoitoa, kohteessa tapahtuvaa hengityksen tukemista ja hoitoa, tai alle 16-vuotiaiden hengitysvaikeustehtäviä. Tutkittua tietoa hengitysvaikeuspotilaista ensihoidossa oli verrattain vähän, ja tutkimukset rajoittuivat suurelta osin hengitysvaikeuspotilaan eri hoitomuotoihin. Tämän vuoksi juuri ensihoidossa kohdattuihin hengitysvaikeuspotilaisiin keskittyvä tutkimus olisi aiheellinen. Lisäksi työn ulkopuolelle rajatuista alle 16-vuotiaista olisi hyödyllistä tehdä oma tutkimuksensa kyseisen potilasryhmän erityisyyden vuoksi. Myös koronaviruksen vaikutuksista hengitysvaikeuspotilaiden määrään, oireistoon ja kriittisyyteen löytyi vasta hyvin heikosti tietoa. Näistä aiheista olisi hyödyllistä saada jatkotutkimuksia.