Henkilökunnan tieto ja osaaminen kaatuneen kotihoidon asiakkaan tutkimisesta ja hoidon tarpeen arvioinnista : määrällinen tutkimus

Abstract

Iäkkäiden kaatumistapaturmat sekä niiden aiheuttamat vammat ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Iäkkäiden kaatumiset ja niihin liittyvät tapaturmat aiheuttavat valtaosan sairaalahoitoa vaativista vammoista. Valtakunnallisesti asumispalveluissa tehdyissä haittailmoituksissa yleisin tapaturma on kaatuminen (80 %). Kuopion kotihoidon tekemistä haittailmoituksista 80 % oli kaatumiseen liittyviä ja lukumäärällisesti kaatumisten määrä lisääntyy vuosittain lähes 10 %. Iäkkäiden halu asua kotona pidempään altistaa monille vaara- ja syytekijöille kaatumiseen. Kotihoitopalvelut ja tukipalvelut tuovat iäkkäille turvaa asua kotona pidempään ja ovat usein ensimmäisenä paikalla tutkimassa kaatunutta asiakasta. On tärkeää, että kotihoidolla on hyvät valmiudet tutkia kaatunut asiakas ja järjestää tarvittaessa oikea jatkohoito.

Tämä opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Kuopion Kaupungin/Pohjois-Savon hyvinvointialueen kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kuopion Kaupungin kotihoidon henkilökunnan tietoa ja toimintatapoja kaatuneen asiakkaan tutkimisesta sekä hoidon tarpeen arvioinnista. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa kotihoidon henkilökunnan tietopohjasta kaatuneen asiakkaan tutkimisesta ja hoidon tarpeen arvioinnista. Tutkimus toteutettiin määrällistä tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat lähi- ja perushoitajat, sairaanhoitajat sekä muut asiakaskäyntejä tekevät ammattihenkilöt. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla sähköisellä kyselylomakkeella ja vastauksia tuli yhteensä 65.

Kyselylomake muodostettiin opinnäytetyössä käytetystä teoriatiedosta. Kyselylomake koostui kolmesta taustatietokysymyksestä ja 21 osaamista ja tietoa kartoittavasta luokitteluasteikollisesta kysymyksestä. Kyselylomakkeella selvitettiin hoitajien tietoa ja osaamista hoitotyön strukturoiduista työkaluista, peruselintoiminnoista ja näiden tulkinnasta sekä hoidon kiireellisyyden luokittelusta.

Tutkimuksesta selvisi, että peruselintoiminnot tiedettiin ja niitä tulkittiin kiitettävästi. Hoitotyön strukturoitujen työkalujen käytössä havaittiin puutteita. Kiireellisyyden luokittelussa, etenkin hätätilapotilaan tunnistamisen kohdalla havaittiin puutteita. Tutkimuksen tulosten perusteella kotihoidon henkilöstölle olisi hyvä järjestää lisäkoulutusta strukturoitujen työkalujen käytöstä sekä kiireellisyyden luokittelusta.