Luokituspisteiden yhteys tuotokseen, terveyteen ja kestävyyteen
Niskanen, Venla (2023)
Niskanen, Venla
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305047570
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305047570
Tiivistelmä
Rakenneominaisuuksilla on havaittu olevan perinnöllinen yhteys lypsykarjan kestävyyteen, ja tämän vuoksi lehmien rakennetta jalostetaan. Rakennejalostusta varten lehmien rakennetta todennetaan rakennearvosteluiden avulla. Rakennearvostelluille lehmille on laskettu luokituspisteet vuodesta 2006 lähtien, ja vuodesta 2011 pisteet on laskettu yhteispohjoismaisesti, jolloin suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten eläinten tulokset ovat vertailukelpoisia. Luokituspisteillä annetaan kokonaisarvosana eläimen senhetkisestä kokonaisrakenteesta sekä runko-, jalka- ja utareosa-alueista erikseen.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millainen yhteys ensikkona rakennearvosteltujen lehmien rakenneluokitustulosten ja toteutuneiden tuotosta, terveyttä ja kestävyyttä kuvaavien tunnuslukujen välillä on. Työn toimeksiantajana on Faba osuuskunta. Faba on kotieläinyrittäjien omistama karjan jalostamisen, lisääntymisen ja terveyden parantamisen palveluita tuottava palvelu- ja tarvikemyyntiyritys.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä eli kvantitatiivisena tutkimuksena. Fabalta saatu tutkimusaineisto koostui vuosina 2011–2015 syntyneistä ensikkona rakennearvostelluista holstein- ja ayrshirerotuisista lehmistä. Tutkimuksessa vertailtiin eri luokitusluokkien tuloksia roduittain. Luokitusluokista tarkasteltiin kestävyyteen ja tuotokseen liittyviä tunnuslukuja. Terveyteen liittyen tutkittiin utareen luokituspisteiden ja maidon solupitoisuuden välistä yhteyttä. Poiston syitä käytettiin hyödyksi utareen luokituspisteiden ja utareperäisten poiston syiden välisen yhteyden tarkastelussa.
Tutkimuksen perusteella molemmilla roduilla kokonaisluokituspisteillä on kaikista osa-alueista voimakkain yhteys lehmien kestävyyteen liittyviin tunnuslukuihin (keskipoikimakerta, tuotantoikä, elinikäistuotos ja vähintään neljännelle kaudelle selvinneiden lehmien osuus), koska erot heikompien ja korkeimpien luokitusluokkien välillä olivat osa-alueista suurimpia. Utareen luokituspisteillä on toiseksi voimakkain yhteys lehmien keskipoikimakertaan. Seuraavaksi suurin yhteys on jaloilla, mutta myös runkorakenteella on yhteys lehmien kestävyyteen, vaikka erot ovat pienempiä.
Luokituspisteillä on myös yhteys keskituotokseen. Korkeammat luokituspisteet saaneiden lehmien keskituotos on korkeampi. Vahvin yhteys on kokonaisluokituspisteillä ja rungon luokituspisteillä. Seuraavaksi korkein yhteys on jalkojen luokituspisteillä. Myös ayrshirerodun utareen luokituspisteillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys keskituotokseen. Utareen luokituspisteillä on yhteys maidon solupitoisuuteen. Korkeampien luokitusluokkien lehmillä maidon solupitoisuus on matalampi. Luokituspisteiden ja utareperäisten poiston syiden välillä on heikko yhteys.
Tutkimuksen perusteella mahdollisimman hyvän rakenteen tavoitteleminen on järkevää, koska korkeammat kokonaisluokituspisteet saaneet lehmät säilyvät karjassa muita pidempään ja tuottavat suuremman elinikäistuotoksen. On tärkeää muistaa, että kokonaisluokituspisteet lasketaan rungon, jalkojen ja utareen osa-alueiden luokituspisteistä, joten jokaisella osa-alueella on vaikutusta lehmän saamiin kokonaisluokituspisteisiin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millainen yhteys ensikkona rakennearvosteltujen lehmien rakenneluokitustulosten ja toteutuneiden tuotosta, terveyttä ja kestävyyttä kuvaavien tunnuslukujen välillä on. Työn toimeksiantajana on Faba osuuskunta. Faba on kotieläinyrittäjien omistama karjan jalostamisen, lisääntymisen ja terveyden parantamisen palveluita tuottava palvelu- ja tarvikemyyntiyritys.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä eli kvantitatiivisena tutkimuksena. Fabalta saatu tutkimusaineisto koostui vuosina 2011–2015 syntyneistä ensikkona rakennearvostelluista holstein- ja ayrshirerotuisista lehmistä. Tutkimuksessa vertailtiin eri luokitusluokkien tuloksia roduittain. Luokitusluokista tarkasteltiin kestävyyteen ja tuotokseen liittyviä tunnuslukuja. Terveyteen liittyen tutkittiin utareen luokituspisteiden ja maidon solupitoisuuden välistä yhteyttä. Poiston syitä käytettiin hyödyksi utareen luokituspisteiden ja utareperäisten poiston syiden välisen yhteyden tarkastelussa.
Tutkimuksen perusteella molemmilla roduilla kokonaisluokituspisteillä on kaikista osa-alueista voimakkain yhteys lehmien kestävyyteen liittyviin tunnuslukuihin (keskipoikimakerta, tuotantoikä, elinikäistuotos ja vähintään neljännelle kaudelle selvinneiden lehmien osuus), koska erot heikompien ja korkeimpien luokitusluokkien välillä olivat osa-alueista suurimpia. Utareen luokituspisteillä on toiseksi voimakkain yhteys lehmien keskipoikimakertaan. Seuraavaksi suurin yhteys on jaloilla, mutta myös runkorakenteella on yhteys lehmien kestävyyteen, vaikka erot ovat pienempiä.
Luokituspisteillä on myös yhteys keskituotokseen. Korkeammat luokituspisteet saaneiden lehmien keskituotos on korkeampi. Vahvin yhteys on kokonaisluokituspisteillä ja rungon luokituspisteillä. Seuraavaksi korkein yhteys on jalkojen luokituspisteillä. Myös ayrshirerodun utareen luokituspisteillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys keskituotokseen. Utareen luokituspisteillä on yhteys maidon solupitoisuuteen. Korkeampien luokitusluokkien lehmillä maidon solupitoisuus on matalampi. Luokituspisteiden ja utareperäisten poiston syiden välillä on heikko yhteys.
Tutkimuksen perusteella mahdollisimman hyvän rakenteen tavoitteleminen on järkevää, koska korkeammat kokonaisluokituspisteet saaneet lehmät säilyvät karjassa muita pidempään ja tuottavat suuremman elinikäistuotoksen. On tärkeää muistaa, että kokonaisluokituspisteet lasketaan rungon, jalkojen ja utareen osa-alueiden luokituspisteistä, joten jokaisella osa-alueella on vaikutusta lehmän saamiin kokonaisluokituspisteisiin.