Kokemuksia elinluovuttajan hoidosta : Haastattelututkimus anestesiahoitajille
Niskanen, Minttu (2023)
Niskanen, Minttu
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305068019
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305068019
Tiivistelmä
Työskentely kuolleen elinluovuttajan kanssa voi olla henkisesti kuormittavaa. Elinluovutukseen liittyy piirteitä, jotka sotivat hoitajan etiikkaa ja kokemusta vastaan siitä, miten potilasta tulisi hoitaa. Elinluovuttajan ollessa vainaja, on hoidon mielenkiinto siirtynyt potilaan hoidosta elinten siirtokelpoisuuden varmistamiseen. Elinluovutus toiminnassa ei siis enää hoideta elävää potilasta vaan vainajaan. Elinluovutuksissa juuri tämä aspekti, hoitosuhteen jatkaminen vainajan kanssa, saattaa aiheuttaa moraalista pohdintaa hoitotyön suorittajassa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, minkälaisia kokemuksia anestesiahoitajilla on kuolleen elinluovuttajan hoidosta. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa anestesiahoitajien kokemuksista elinluovutuksista ja moraalisista pohdinnoista liittyen kuolleen elinluovuttajan hoitoon. Tutkimustuloksia voi jatkossa hyödyntää pohdittaessa tarvitaanko lisää tukevia toimia elinluovutukseen osallistuville anestesiahoitajille.
Opinnäytetyössä käytätettävänä tutkimusmenetelmänä on laadullinen teemahaastattelu. Haastateltavat haettiin Meilahden anestesia- ja leikkausosaston anestesiahoitajista ja kerätty aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisältöanalyysiä. Haastatteluun osallistui seitsemän anestesiahoitajaa.
Anestesiahoitajien kokemukset elinluovuttajan hoidosta kertovat, että he ovat joutuneet käymän moraalista pohdintaa elinluovutuksiin osallistumisesta. Vainajan hoitaminen koetaan erilaiseksi kokemukseksi, kuin elävän potilaan. Anestesiahoitajat tunnistavat elinluovutusleikkauksiin osallistumisen potentiaalisesti henkisesti kuormittavaksi tilanteeksi. Huolta koettiin uusien kollegojen henkisestä jaksamisesta heidän aloittaessaan elinluovuttajien hoidon.
Tutkimustuloksia voi jatkossa hyödyntää pohdittaessa minkälaista henkistä tukea elinluovutuksiin osallistuvat anestesiahoitajat tarvitsevat sekä pitääkö uusille anestesiahoitajille luoda perehdytyksen protokolla, joka valmistaa heitä kohtaamaan kuollut elinluovuttaja.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, minkälaisia kokemuksia anestesiahoitajilla on kuolleen elinluovuttajan hoidosta. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa anestesiahoitajien kokemuksista elinluovutuksista ja moraalisista pohdinnoista liittyen kuolleen elinluovuttajan hoitoon. Tutkimustuloksia voi jatkossa hyödyntää pohdittaessa tarvitaanko lisää tukevia toimia elinluovutukseen osallistuville anestesiahoitajille.
Opinnäytetyössä käytätettävänä tutkimusmenetelmänä on laadullinen teemahaastattelu. Haastateltavat haettiin Meilahden anestesia- ja leikkausosaston anestesiahoitajista ja kerätty aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisältöanalyysiä. Haastatteluun osallistui seitsemän anestesiahoitajaa.
Anestesiahoitajien kokemukset elinluovuttajan hoidosta kertovat, että he ovat joutuneet käymän moraalista pohdintaa elinluovutuksiin osallistumisesta. Vainajan hoitaminen koetaan erilaiseksi kokemukseksi, kuin elävän potilaan. Anestesiahoitajat tunnistavat elinluovutusleikkauksiin osallistumisen potentiaalisesti henkisesti kuormittavaksi tilanteeksi. Huolta koettiin uusien kollegojen henkisestä jaksamisesta heidän aloittaessaan elinluovuttajien hoidon.
Tutkimustuloksia voi jatkossa hyödyntää pohdittaessa minkälaista henkistä tukea elinluovutuksiin osallistuvat anestesiahoitajat tarvitsevat sekä pitääkö uusille anestesiahoitajille luoda perehdytyksen protokolla, joka valmistaa heitä kohtaamaan kuollut elinluovuttaja.