Myötätuntoisuuden kokemuksia ensihoidossa: kyselytutkimus ensihoitajille

Abstract

Ensihoitajat kohtaavat aika ajoin työssään henkisesti raskaita ensihoitotehtäviä. Usein toistuvat henkisesti raskaat ensihoitotehtävät saattavat ajan myötä alkaa kasaantumaan ja vaikuttamaan psyykkiseen jaksamiseen ja hyvinvointiin sekä terveyteen. Ensihoidon organisaatioissa onkin alettu viime vuosina kiinnittämään entistä enemmän huomiota ensihoitajien henkiseen jaksamiseen ja työhyvinvointiin.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kyselytutkimuksen avulla yhden Suomen ensihoitokeskuksen ensihoitajien (N=100) myötätuntoisuuden kokemuksia. Tavoitteena oli löytää keinoja ensihoitajien myötätuntouupumuksen ennaltaehkäisyyn työssä jaksamisen tukemiseksi. Aineisto kerättiin sähköisenä e-kyselynä Professional Quality of Life Scale©- mittarin avulla. Kyselyssä oli yhteensä 30 kysymystä, joista 10 koski myötätuntotyytyväisyyttä, 10 myötätuntouupumusta ja 10 uupumusta. Lisäksi kyselyssä kysyttiin vastaajien taustatietoja. Kyselyyn vastasi 52 ensihoitajaa. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin IBM SPSS-tilasto-ohjelmalla.

Vastaajista reilu puolet oli naisia. Iältään enemmistö oli 26–45-vuotiaita. Suurimmalla osalla oli suoritettuna ammattikorkeakoulu- tai opistoasteen tutkinto. Terveydenhuoltoalan työkokemusta vastaajista enemmistöllä oli 5–10 vuotta. Tulosten perusteella myötätuntoisuuden kokemukset vaihtelivat ensihoitajien keskuudessa. Naiset ja miehet kokivat yhtä paljon myötätuntotyytyväisyyttä. Runsasta myötätuntotyytyväisyyttä koki 22,9 %, keskitason myötätuntotyytyväisyyttä 33 % ja matalaa myötätuntotyytyväisyyttä 34,5 % vastaajista. Myötätuntouupumuksen sekä uupumuksen kohdalla naisten ja miesten välillä oli eroa, sillä naiset kokivat hieman useammin myötätuntouupumusta sekä uupumusta kuin miehet, erot olivat kuitenkin melko pieniä. Suurin osa (92,4 %) koki vähäistä myötätuntouupumusta ja 5,7 % voimakasta myötätuntouupumusta. Vastaajista 48 % ei tuntenut kokeneensa ollenkaan uupumusta, vajaa puolet (42,4 %) lievää uupumusta ja kaksi vastaajaa (3,8 %) koki voimakasta uupumusta. Tuloksissa sukupuolella ja koulutuksella havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys myötätuntouupumukseen. Samoin iällä ja hoitoalan työkokemuksella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys uupumukseen.

Huomioitavaa on, että tulokseen saattaa vaikuttaa se, että enemmistö kyselyyn vastanneista oli naisia ja vastaajista suurin osa oli suorittanut korkeakoulutukinnon, jolloin tuloksista ei voida tehdä yleistäviä johtopäätöksiä. Ensihoitajien myötätuntotyytyväisyyttä, myötätuntouupumista ja uupumista tulee tutkia lisää ja laajemmin, jotta olisi mahdollista saada kattavampi kuva ensihoitajien myötätuntoisuuden kokemuksista Suomessa. Tutkimalla lisää ensihoitajien myötätuntoisuuden kokemuksia, voidaan löytää lisää keinoja vahvistaa myötätuntotyytyväisyyttä sekä ennaltaehkäistä ensihoitajien kokemaa myötätuntouupumusta ja uupumusta.