Näkyvät tatuoinnit ja lävistykset hammashoitohenkilökunnalla : Kyselytutkimus hammashoitohenkilökunnalle
Kortelainen, Lumi (2013)
Kortelainen, Lumi
Oulun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061713031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061713031
Tiivistelmä
Tatuoinnit ja lävistykset ovat yksi kehon muokkauksen muoto. Ne voidaan jäljittää tuhansien vuosien taakse, eikä niiden suosion kasvulle näy vielä loppua. Tatuoinnit ja lävistykset herättävät tänä päivänä hyvin ristiriitaisia ajatuksia, tuntemuksia ja suhtautumista ihmisten keskuudessa värikkään historiansa vuoksi. Nykyään ilmiöön suhtaudutaan kuitenkin suopeammin kuin parikymmentä vuotta sitten.
Tutkimuksen tavoite on selvittää hammashoitohenkilökunnan suhtautumista näkyviä tatuointeja ja lävistyksiä kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kokevatko suuhygienistit ja ham-mashoitajat tatuointien ja lävistyksien olevan ongelma hammashoitotyössä. Lisäksi halutaan tutkia, mikäli tatuoidut tai lävistetyt suun terveydenhoidon ammattilaiset kokevat saaneensa erityiskohtelua työympäristössään.
Kvantitatiivinen tutkimus suoritettiin yhteistyössä Suomen Suuhygienistiliiton ja Suun terveydenhoidon Ammattiliiton kanssa. Aineisto kerättiin sähköistä kyselytutkimusta käyttäen Webropol-tilastointiohjelman avulla. Molempien liittojen jäsenrekisteristä poimittiin satunnaisotannalla yhteensä 300 työssä käyvää suuhygienistiä ja hammashoitajaa. Valituille annettiin vastausaikaa noin kaksi viikkoa.
Tutkimukseen osallistui 67 suuhygienistiä, 34 hammashoitajaa ja yksi hammaslääkäri. Vastaus-prosentiksi muodostui 34 %. Aineisto analysoitiin Webropol-tilastointiohjelmalla käyttäen aineistolähtöistä analyysia. Aineistolähtöisessä analyysissä pohjana toimii tutkimuksen tarkoitus sekä tutkimustehtävät. Tatuoinnit ja lävistykset herättävät hammashuoltohenkilökunnassa hyvin erilaisia ajatuksia ja ennakkoluuloja. Tatuointien stigma on edelleen havaittavissa kulttuurissamme, mikä näkyy negatiivisena suhtautumisena. Tutkimukseen vastanneista 64 % ei soisi hammasalalle tatuointeja ja lävistyksiä (n=99). Perusteita olivat ulkonäkö –ja hygieniakysymykset. Negatiivinen suhtautuminen johtui osin historian vaikutuksista, makuasioissakaan ei voida kiistellä. Vaikka tatuointeja ja lävistyksiä useimmiten paheksuttiin työympäristössä, vastanneista vain yksi koki saaneensa erityiskohtelua tatuointiensa tai lävistystensä vuoksi (n=25).
Aihetta olisi hyvä tutkia myös jatkossa, jotta saataisiin tarkempaa tietoa suhtautumisen muutoksista. Tatuoinnit ja lävistykset ovat ilmiö, joka tuskin koskaan häviää kulttuuristamme.
Tutkimuksen tavoite on selvittää hammashoitohenkilökunnan suhtautumista näkyviä tatuointeja ja lävistyksiä kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kokevatko suuhygienistit ja ham-mashoitajat tatuointien ja lävistyksien olevan ongelma hammashoitotyössä. Lisäksi halutaan tutkia, mikäli tatuoidut tai lävistetyt suun terveydenhoidon ammattilaiset kokevat saaneensa erityiskohtelua työympäristössään.
Kvantitatiivinen tutkimus suoritettiin yhteistyössä Suomen Suuhygienistiliiton ja Suun terveydenhoidon Ammattiliiton kanssa. Aineisto kerättiin sähköistä kyselytutkimusta käyttäen Webropol-tilastointiohjelman avulla. Molempien liittojen jäsenrekisteristä poimittiin satunnaisotannalla yhteensä 300 työssä käyvää suuhygienistiä ja hammashoitajaa. Valituille annettiin vastausaikaa noin kaksi viikkoa.
Tutkimukseen osallistui 67 suuhygienistiä, 34 hammashoitajaa ja yksi hammaslääkäri. Vastaus-prosentiksi muodostui 34 %. Aineisto analysoitiin Webropol-tilastointiohjelmalla käyttäen aineistolähtöistä analyysia. Aineistolähtöisessä analyysissä pohjana toimii tutkimuksen tarkoitus sekä tutkimustehtävät. Tatuoinnit ja lävistykset herättävät hammashuoltohenkilökunnassa hyvin erilaisia ajatuksia ja ennakkoluuloja. Tatuointien stigma on edelleen havaittavissa kulttuurissamme, mikä näkyy negatiivisena suhtautumisena. Tutkimukseen vastanneista 64 % ei soisi hammasalalle tatuointeja ja lävistyksiä (n=99). Perusteita olivat ulkonäkö –ja hygieniakysymykset. Negatiivinen suhtautuminen johtui osin historian vaikutuksista, makuasioissakaan ei voida kiistellä. Vaikka tatuointeja ja lävistyksiä useimmiten paheksuttiin työympäristössä, vastanneista vain yksi koki saaneensa erityiskohtelua tatuointiensa tai lävistystensä vuoksi (n=25).
Aihetta olisi hyvä tutkia myös jatkossa, jotta saataisiin tarkempaa tietoa suhtautumisen muutoksista. Tatuoinnit ja lävistykset ovat ilmiö, joka tuskin koskaan häviää kulttuuristamme.