Kliinisen laboratorioalan vetovoimaan ja pitovoimaan vaikuttavat tekijät: kyselytutkimus bioanalyytikko-opiskelijoille

Abstract

Sosiaali- ja terveydenhoitoalan haasteiksi tunnistetaan yhteiskunnassa ja sen rakenteissa tapahtuvat muutokset, koulutetun henkilökunnan väheneminen sekä alalta poistuminen. Tämä vaikuttaa kilpailuun työntekijöistä ja heidän sijoittumiseensa työmarkkinoilla. Bioanalyytikot ovat sosiaali- ja terveydenhoitoalan pienen erikoisalan ammattiryhmä, joiden ammatillinen asiantuntijuus on korvaamatonta kliinisessä laboratoriotyössä. Opiskelujen aikaisella työharjoittelujen ohjauksella ja työhön perehdytyksellä voidaan lisätä ammatillista vetovoimaa ja pitovoimaa. Alan vetovoimaisuuden lisääminen ja pitovoiman kehittäminen jo opiskeluvaiheessa lisäävät alalla pysymistä ja ammattiin sitoutumista.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää alalle kouluttautuvien bioanalyytikko-opiskelijoiden kokemaa ammatin vetovoimaisuutta ja pitovoimaisuutta sekä kartoittaa työharjoittelujen ja perehdytyksen yhteyttä alan veto- ja pitovoimatekijöihin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa kyselytutkimuksen avulla ajankohtaista tietoa bioanalyytikko-opiskelijoiden kokemasta ammatin vetovoimaisuudesta ja pitovoimaisuudesta sekä työelämäohjauksen ja perehdytyksen vaikutuksesta kliinisen laboratorioalan veto- ja pitovoimaisuuteen.

Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena kokonaisotantatutkimuksena Metropolian, Savonian ja Oulun ammattikorkeakoulujen bioanalyytikko-opiskelijoille (n = 128). Tietojen keräämiseen käytettiin strukturoitua sähköistä kyselylomaketta. Tulokset analysoitiin IBM SPSS- ja Microsoft Excel -ohjelmistojen avulla.

Kyselyn perusteella opiskelijat pitävät tulevaa ammattialaansa vetovoimaisena. Bioanalyytikon ammatin työnkuva koetaan monipuoliseksi. Esille nousi ammattialan tuntemattomuus ja arvostuksen puute yhteiskunnassa, joka heijasteli vastaajien kokemukseen ammatin yleisestä vetovoimaisuudesta. Kyselyn perusteella osa opiskelijoista harkitsi opintojen keskeyttämistä kesken koulutuksen. Syiksi nousivat epävarmuuden tunne ammatinvalinnan oikeellisuudesta, liian vähäinen tuki ja ohjaus opinnoissa, epävarmuus omista kyvyistä tulevassa ammatissa sekä opintojen yleinen raskaus.

Ammatissa pysymisen pitovoimatekijöiksi kyselyssä nousivat työn vaativuutta vastaava palkka, työn merkityksellisyys, riittävät henkilöstöresurssit, mahdollisuudet ammattitaidon kehittämiseen sekä mahdollisuus uralla etenemiseen. Opintojen aikaisilla työharjoitteluilla todettiin olevan selkeää vaikutusta koettuun ammatin vetovoimaisuuteen asiantuntijuuden lisääntymisen kokemuksena. Myönteinen kuva ammattialasta vahvistui työharjoittelun ansiosta. Opiskelijat kokevat kattavan perehdytyksen lisäävän työpaikan pitovoimaa. Yksilöllinen perehdytys, esihenkilön ja työyhteisön tuki sekä kokenut perehdyttäjä ja mentorointi nousivat tärkeiksi pitovoimatekijöiksi. Mentoroinnilla kyetään tarjoamaan vastavalmistuneelle hoitajalle ammatillista itsevarmuutta ja ammatillista pitovoimaa. Lisäksi mentoroijalle mahdollistetaan uudenlainen työnkuva.

Opinnäytetyössä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä kliinisen laboratorioalan veto- ja pitovoimaisuutta sekä edistettäessä bioanalyytikkotutkinnon vetovoimaisuutta. Jatkokehittämisaiheeksi nousi tutkimuksen toteuttaminen laajemmassa mittakaavassa.

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyöorganisaatio Uudenmaan Bioanalyytikot ry:n toimeksiannosta ja opinnäytetyöstä saadut tulokset luovutetaan toimeksiantajalle.