Seerumin Inhibiini B-tutkimuksen verifiointi
Saari, Emma; Koivula, Jenna (2023)
Saari, Emma
Koivula, Jenna
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305098877
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305098877
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin HUS Diagnostiikkakeskuksen Erikoiskemialle. Työtä aloitettaessa HUS alihankki seerumin inhibiini B-tutkimuksen Synlab alihankintalaboratoriosta. Tavoitteena oli verifioida seerumin inhibiini B-tutkimuksen menetelmä ja ottaa se käyttöön Erikoiskemian omaan tuotantoon. Tämän lisäksi tarkoituksena oli kuvata inhibiini B-tutkimuksen taustaa ja tarkoitusta, sekä avata siinä käytettävää ELISA-menetelmää. Verifiointi voidaan tehdä, jos menetelmälle on jo aiemmin tehty validointi tai siitä on kertynyt paljon käyttökokemusta. Verifioinnilla osoitetaan menetelmän toimiminen siihen tarkoitettuun käyttötarkoitukseen.
Inhibiinit ovat glykoproteiinihormoneja, joita erittyy naisilla munasarjojen granuloosasoluista ja miehillä kivesten Sertolin soluista. Inhibiinejä käytetään monien sairauksien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Ne ohjaavat myös omalta osaltaan sukurauhasten toimintaa säätelemällä follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH). Inhibiini B:n pitoisuuteen vaikuttavat ikä ja sukupuoli. Seerumin Inhibiini B –tutkimuksen analysointiin käytettiin Enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA) menetelmää. Sitä voidaan käyttää osoittamaan myös hyvin pieniä antigeenimääriä näytteestä, esimerkiksi peptidejä tai proteiineja. Pitoisuuden mittaus perustuu immunologiseen antigeeni-vasta-ainereaktioon, ja entsyymivälitteiseen värinmuutokseen, joiden avulla voidaan määrittää antigeenin pitoisuus tutkittavasta näytteestä.
Sarjan sisäinen variaatiokerroin ja sarjan välinen variaatiokerroin laskettiin Dahlbergin kaavalla. Näillä arvioitiin verifioitavan tutkimuksen toistuvuutta. Laatutavoitteeksi oli asetettu enintään 10 % variaatio. Sarjojen välinen toistuvuus tutkittiin analysoimalla kitin mukana tulleita laadunohjausnäytteitä - kontrolli I (matala arvo) ja II (korkea arvo). Variaatiokertoimiksi tuli 6 % ja 0,8 %. Sarjan sisäiseksi variaatioksi saatiin 4,6 % laskemalla parinäytteiden variaatioprosentti ja niistä keskiarvo. Tulokset olivat alle asetetun 10 % laatutavoitteen, joten ne olivat hyväksyttävissä.
Vertailimme HUSin analysaattorilla saatuja tuloksia Synlabissa saatuihin tuloksiin (n=91) Bland-Altman sekä Passing-Bablok-analyyseissä. Passing-Bablok-regressioanalyysilla saatiin suoran yhtälöksi y (Erikoiskemian tulos) = 1,007x (Synlabin tulos) -3,482. Yhtälön suoran kulmakerroin on lähes yksi, joten menetelmien välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa. Bland-Altmanin analyysilla selvitettiin menetelmän absoluuttista ja suhteellista eroa. Absoluuttisen Balnd-Altmanin tulos oli 4 ng/l eli tulokset eroavat keskimäärin 4 ng/l. Suhteellisen Bland-Altmanin menetelmien keskimääräinen ero oli puolestaan 9,3 %. Tuloksista päätellen tutkimusta voidaan pitää luotettavana ja toistettavana. Inhibiini B tutkimus voitiin ottaa luotettavasti käyttöön Erikoiskemialla.
Inhibiinit ovat glykoproteiinihormoneja, joita erittyy naisilla munasarjojen granuloosasoluista ja miehillä kivesten Sertolin soluista. Inhibiinejä käytetään monien sairauksien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Ne ohjaavat myös omalta osaltaan sukurauhasten toimintaa säätelemällä follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH). Inhibiini B:n pitoisuuteen vaikuttavat ikä ja sukupuoli. Seerumin Inhibiini B –tutkimuksen analysointiin käytettiin Enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA) menetelmää. Sitä voidaan käyttää osoittamaan myös hyvin pieniä antigeenimääriä näytteestä, esimerkiksi peptidejä tai proteiineja. Pitoisuuden mittaus perustuu immunologiseen antigeeni-vasta-ainereaktioon, ja entsyymivälitteiseen värinmuutokseen, joiden avulla voidaan määrittää antigeenin pitoisuus tutkittavasta näytteestä.
Sarjan sisäinen variaatiokerroin ja sarjan välinen variaatiokerroin laskettiin Dahlbergin kaavalla. Näillä arvioitiin verifioitavan tutkimuksen toistuvuutta. Laatutavoitteeksi oli asetettu enintään 10 % variaatio. Sarjojen välinen toistuvuus tutkittiin analysoimalla kitin mukana tulleita laadunohjausnäytteitä - kontrolli I (matala arvo) ja II (korkea arvo). Variaatiokertoimiksi tuli 6 % ja 0,8 %. Sarjan sisäiseksi variaatioksi saatiin 4,6 % laskemalla parinäytteiden variaatioprosentti ja niistä keskiarvo. Tulokset olivat alle asetetun 10 % laatutavoitteen, joten ne olivat hyväksyttävissä.
Vertailimme HUSin analysaattorilla saatuja tuloksia Synlabissa saatuihin tuloksiin (n=91) Bland-Altman sekä Passing-Bablok-analyyseissä. Passing-Bablok-regressioanalyysilla saatiin suoran yhtälöksi y (Erikoiskemian tulos) = 1,007x (Synlabin tulos) -3,482. Yhtälön suoran kulmakerroin on lähes yksi, joten menetelmien välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa. Bland-Altmanin analyysilla selvitettiin menetelmän absoluuttista ja suhteellista eroa. Absoluuttisen Balnd-Altmanin tulos oli 4 ng/l eli tulokset eroavat keskimäärin 4 ng/l. Suhteellisen Bland-Altmanin menetelmien keskimääräinen ero oli puolestaan 9,3 %. Tuloksista päätellen tutkimusta voidaan pitää luotettavana ja toistettavana. Inhibiini B tutkimus voitiin ottaa luotettavasti käyttöön Erikoiskemialla.