Fragmentaarisen tekstiilihautalöydön tutkimus ja konservointi : säilyttäminen historiallisena dokumenttina ja tiedonlähteenä
Ruutma, Mirjam (2023)
Ruutma, Mirjam
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305108970
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305108970
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli fragmentaarisen tekstiilihautalöydön konservointi, perusteellinen dokumentointi sekä tukirakenteen rakentaminen helpottamaan löydön tutkimista, parantamaan sen luettavuutta ja varmistamaan sen säilyminen. Fragmentaarinen hautalöytökokonaisuus on otettu talteen 1920-luvulla Turun tuomiokirkon restauroinnin yhteydessä. Kokonaisuuteen kuuluu yhteensä kuusi silkkistä asustetta tai fragmenttia: pomsikankainen naisen myssy, poikalapsen vuoritettu damastimyssy, damastimyssyn fragmentti, kaksi mahdollisesti harsokankaasta valmistettua otsaliinaa ja tummanruskea samettifragmentti.
Konservointia lähestyttiin ideaalitilan käsitteen kautta, jossa esineeseen liitettävät merkitykset tulevat parhaiten esiin. Ideaalitilan kartoittamista varten selvitettiin fragmenttikokonaisuuden yksilökohtaista sekä laajempaa kontekstitietoa. Fragmenttien ideaalitilaksi valikoitui harvinaisena tutkimuksellisena ja historiallisena kohteena asusteeksi tunnistettava tekstiili, jossa näkyy kuitenkin sen konteksti hautavaatteena.
Arkeologisen konservoinnin oleellisena osana dokumentoitiin kokonaisuus perusteellisesti, minkä jälkeen voitiin suunnitella ja toteuttaa konservointitoimenpiteitä. Dokumentointi toimii tulevaisuudessa myös ikään kuin esineen korvikkeena. Konservointi suoritettiin seuraamalla minimaalisen intervention periaatteita. Päätöksentekoprosessissa nousi esiin ristiriita tekstiilin fyysisen säilyvyyden ja oletetun todistusaineiston säilyttämisen välillä. Todistusaineistoa pyrittiin erilaisin keinoin säästämään. Lisäksi varmistettiin Oddy-testeillä, että fragmenttien turvallista säilytystä ja muodon hahmotusta varten rakennetut tukirakenteet olisivat täysin inerttejä.
Konservoinnin ansiosta on hautalöytökokonaisuus helpommin ja turvallisemmin tutkittavissa, sen luettavuus parani ja sen myötä myös kohteen arvot ja merkitykset tulevat paremmin esille.
Konservointia lähestyttiin ideaalitilan käsitteen kautta, jossa esineeseen liitettävät merkitykset tulevat parhaiten esiin. Ideaalitilan kartoittamista varten selvitettiin fragmenttikokonaisuuden yksilökohtaista sekä laajempaa kontekstitietoa. Fragmenttien ideaalitilaksi valikoitui harvinaisena tutkimuksellisena ja historiallisena kohteena asusteeksi tunnistettava tekstiili, jossa näkyy kuitenkin sen konteksti hautavaatteena.
Arkeologisen konservoinnin oleellisena osana dokumentoitiin kokonaisuus perusteellisesti, minkä jälkeen voitiin suunnitella ja toteuttaa konservointitoimenpiteitä. Dokumentointi toimii tulevaisuudessa myös ikään kuin esineen korvikkeena. Konservointi suoritettiin seuraamalla minimaalisen intervention periaatteita. Päätöksentekoprosessissa nousi esiin ristiriita tekstiilin fyysisen säilyvyyden ja oletetun todistusaineiston säilyttämisen välillä. Todistusaineistoa pyrittiin erilaisin keinoin säästämään. Lisäksi varmistettiin Oddy-testeillä, että fragmenttien turvallista säilytystä ja muodon hahmotusta varten rakennetut tukirakenteet olisivat täysin inerttejä.
Konservoinnin ansiosta on hautalöytökokonaisuus helpommin ja turvallisemmin tutkittavissa, sen luettavuus parani ja sen myötä myös kohteen arvot ja merkitykset tulevat paremmin esille.